Eräänä päivänä toi varakkaamman käsityöläisen vaimon viettelijältä näyttävä mies "vastaavalle" ruusunpunasen kirjeen. Sitä avatessa vapisivat Juurakon kädet, sillä hän hyvin arvasi sen sisältävän jotain muuta kuin pankkiosoituksen. Aivan oikein, sisällä oli seuraava kirje:
"Arv. Toimittaja!
Olen kuoleman tuskassa. 'Valotar!' Tulkaa tänään kello 12 antamaan selitystä!
Kunnioittaen Paroonitar Oesilia Häränpää omaa sukua v. Siansaparo."
"Mitä on tänään lehdessä!" kiljasi "vastaava" jotenkin yhtä karskisti kuin lukkari "Seitsemässä veljeksessä" alkaessaan kuuluisan sovintosaarnansa.
Seurauksena "vastaavan" kuolinhuudosta oli, että joka suunnalta alkoi tuiskuta "Valottaria"; koko toimitus- ja konttoorikunta juurikuin kilpailivat, kuka ensin ehtisi auttaa "vastaavaa" viimeisen tyhmyyden jälille. Muut eivät tunteneet syvällisempää tarvetta jäädä "vastaavan" lähettyville, mutta aputoimittajan ja reportterin oli pakko, sillä apulaisten tärkein virkatehtävä juuri on olla jonkunlaisena "varaventtiilinä", silloin kun "vastaavassa" ankarammalla lämmityksellä on kehitetty liikapaisuntaa.
Ryhdyttiin miehissä tarkastamaan viimeistä "Valotarta".
Pääkirjoituksena oli kolmas ja viimeinen osa "Kirjallisen toimiston" lähettämää syvämietteistä selostusta "Talkkunan ja puuron periaatteellinen ero."
"Tuo ei ainakaan ketään runtele", sanoi vastaava, "ensiksikin siitä syystä, ettei sitä kukaan, kaikkein vähimmin paroonitar, lue ja toiseksi siitä syystä, että jos lukisikin, ei sitä kukaan ymmärrä, tuskin ymmärtänee kirjoittaja itsekään."
"Sitten seuraa viralliset uutiset. — Ministerineuvostolla ei yleisvaltakunnallisen hyödyn ja turvallisuuden kannalta katsoen ole ollut mitään muistutettavaa Eduskunnan lakiesitystä vastaan sonnien laitumelle laskemisesta. — Senaatti myöntänyt yhteisesti kymmenen markan vuotuisen eläkkeen entisen signalistin Tuuran leskelle ja kahdeksalle turvattomalle lapselle sekä vuosittain 200 mkaa Suuruuskummun kunnalle kätilön palkkaamiseksi. — Sitten on muutamia vähemmän tärkeitä hm… hm… hm… ja sitten oma kirjoittamani väliartikkeli 'Kohti valoa ja valistusta!' Siinä ei pitäisi enää olla pahoja oksia, sillä se oli häiriötä tekemättä kolme kertaa 'Lännettäressä' ja nyt toisen kerran 'Valottaressa' ja joka erän edellä olen sitä vielä siistinyt."