Ihmisen uskoa koetellaan täällä murheen laaksossa hyvin monella tavalla. Job oli varakas mies ja onnellinen perheenisä, mutta eräänä päivänä listittiin kaikki lapset kuoliaaksi, toisena poltettiin omaisuus poroksi ja kolmantena puhkesi hänen omaan nahkaansa äkämä äkämän viereen. Nykyisin ei juuri noin monta piettiä isketä yhteen mieheen, mutta pienessä puristimessa sitä olemme kuitenkin. Muutamalla voi olla kaunis vaimo, jota hän on luullut siipiä vaille enkeliksi, mutta jonakin kauniina päivänä enkeli voi lähteä lentoon nälkäisen taiteilijan kanssa jättäen miehen häpeän ja naurun alaiseksi. Joku yritteliäs liikemies voi joutua äkkiarvaamatta kuudeksi vuodeksi "lukujaan jatkamaan" siitä syystä, että on pahojen ja kateellisten viranomaisten mielestä tyhmästi käsitellyt tulineuvoja omistamassaan tehtaassa, vaikka tehdas ei kannattaisi enempää kuin Haukilahden rukoushuone.
Miehinen mies kuitenkin tällaiset koettelemukset kestää, mutta pahempikin on, jos joutuu "vastaavaksi" maaseutukaupungin pienehköön sanomalehteen; silloin on usko lujilla.
Tämä käsitys oli ainakin toimittaja Juurakkoon syöpynyt niinä kolmena vuotena, jolloin hän oli vastannut Rätyskylässä kolmasti viikossa ilmestyvän "Valottaren" tehdyistä ja tekemättömistä synneistä.
Ensi vuotena tuntui kylläkin hauskalta ja sitä aikaa toimittaja usein kaiholla muisteli kuin ameriikanleski kihlausaikaansa. Tosin pienempiä kommelluksia sattui, mutta ne johtuivat väärinkäsityksestä, eikä Juurakko niitä niin sydämelleen pannut. Joskus kysyttiin, onko Juurakon suvussa idiootteja enemmältäkin. Muutama taas toi jotenkin selväpiirteisesti julki sen, että sittenkuin Juurakko tuli "vastaavaksi", on "Valotarkin" muuttunut roskalehdeksi. Eräs lähetti puolitusinaa englantilaisia saksia toivomuksella, ettei "vastaava" niin usein vaivaisi ihmisiä syvämietteisillä pääkirjoituksillaan, vaan laajentaisi kehitystään leikkaustaidossa, johon hänellä näyttääkin olevan luojan erikoiset lahjat.
Vähän jo paheni kun Juurakon vastattavaksi alettiin siirrellä kuin yhteistuumasta yhteiskunnallisia häiriöitä ja luonnononnettomuuksia. Kun ukonilma kaatoi suutari Puolakan lahoneen lankun, pidettiin sitä suoranaisena seurauksena siitä, että "Valottaressa" vaadittiin kaupunkiin sähkövalaistusta kaduille kahden rikkonaisen lyhdyn ja kuuvalon sijaan. Rätyskylän kirkkoherra sanoi uudenvuoden saarnassaan "Valottaren" vapaamielisistä kirjoituksista, esimerkiksi lämmityslaitoksen vaatimisesta kirkkoon, johtuvan, että äpärälasten lukumäärä oli menneenä vuonna kohonnut yli kohtuuden. Kun kauppaneuvos Viinanheimon rahastonhoitaja varasti satatuhatta ja nuorimman tyttären, ei kukaan epäillyt, etteikö se olisi ollut "Valottaren" ja juuri etupäässä "vastaavan" Juurakon syy.
Saadessaan kaikkea tällaista niellä olisi joku toinen arvioinut itsellään olevan täysin siveelliset syyt mennä hirteen, mutta Juurakko lohdutti itseään sillä, että se kaikki kuului "vastaavan" virkaan, kuten entisen kauppiaan mielestä valehteleminen.
Mutta arveluttavammaksikin muuttui hänen asemansa, kun alettiin käydä persoonallisuuksiin. Juurakkoa sakotettiin ehtimiseen, ja ettei hänen elämänsä tuntuisi yksitoikkoiselta, kiskottiin vaihteeksi linnaan. Useimmat ajat Juurakko vankilasta käsin toimittikin "Valotarta". Ja minkälaisista asioista häntä ahdistettiin?
Jos jonkun poroporvarin koira sattui saamaan aputoimittaja Kanervan puhdasrotuiselta "Hekulta" selkäänsä, haastettiin "vastaava" edesvastaukseen "järjestyksen rikkomisesta paikkakunnalla", kuten tuomio kuului. Kerran hävisi pormestarin poika "Valottaren" juoksupojalle rehellisessä nappipelissä muutaman tinanapin, ja samana päivänä tuli toimitukseen koko kaupungin poliisivoima s.o. silmäpuoli komisarius ja kolme ontuvaa konstaapelia tarkastamaan sitä rosvoliittoa, joka on perustettu tarkoituksella ryövätä Rätyskylän kunniallisten asukasten viattomat lapset putipuhtaiksi.
Siitä huolimatta, että yhteiskunta nyt huolehtikin Juurakon pään keritsemisestä, oli hänen mielensä jo niin myrtynyt, että hän kirosi ei ainoastaan syntymäpäivänsä, vaan kaikki muutkin päivät, joilla oli ollut hiukankaan juhlallisempi merkitys hänen elämässään, ja varsinkin sen päivän, jolloin hän muka sisällisen äänen kehoituksesta rupesi "vastaavaksi".
Mutta kun kerran on pannut nahkansa parkkiin, kestäköön myös muokan.