"Ah, se on herra Juurakko!" huudahti paroonitar. "Olkaa hyvä ja istukaa! En jaksa nousta. Koko päivän olen odottanut kuolemaa. Ah! Vettä!…"
Onneksi ei paroonittaren pyörtymiskohtaus kestänyt kauvan, ja saatuaan vettä, alkoi hän silmät puoleksi ummessa puhua.
"Herra Juurakko, teissä on melkoinen määrä minun mieleistäni eräänkaltaisuutta. Minä harrastan kirjallisuutta kuten tekin, luen sitä ja olenpa joskus itsekin kirjoitellut. Mutta se, mitä on ollut 'Valottaressa' viime aikoina ja varsinkin, mitä oli tämän päivän lehdessä, menee yli naisellisten voimien. Nyt ymmärrätte, mistä on kysymys."
"Kyllä, armollinen rouva, kyllä minä ymmärrän ja yleisesti sanoen olen aina pitänyt erittäin tärkeänä asettua naisten suhteen niin ymmärtävälle kannalle kuin mahdollista. Mutta anteeksi, armollinen rouva, jos sivumennen kysyn, mikä kirjoitus on paroonittaren mieltä enin pahoittanut?"
"Mikäkö kirjoitus, kysytte te! Tietysti se, joka on lukemisenkin arvoinen, vai luuletteko te, että minä viitsin kaiken maailman asiat ja politiikat lukea? Ei, herra Juurakko, minä luen ainoastaan novellit."
"Siis 'Kadonnut morsian'?"
"Juuri niin, herra Juurakko, 'Kadonnut morsian', jolla te raatelette rikki kaikki, mitä naisessa on hellää ja hienoa. Mutta, anteeksi epäilykseni, näytätte niin hämmästyneeltä, kuin puhuisin vallan oudosta asiasta. Ehkä ette itse olekaan lukenut 'Kadonnutta morsianta?'" kysyi paroonitar luoden Juurakkoon kummastuneen jopa puolittain halveksumista ilmaisevan katseen.
"Kyllä, armollinen rouva, kuinka voisi olla mahdollistakaan, etten jo edeltäpäin lukisi, mitä 'Valottareen' kulloinkin tulee painettavaksi?" lasketteli Juurakko samalla sielussaan kiroillen, ettei hänellä ollut kaukaisinta aavistustakaan, mitä roskaa "Kadonnut morsian" sisältää, mutta jotain vallan kamalaa se lienee.
"Niinpä voitte sitten käsittää, mitä nainen voi kärsiä lukiessaan sellaista novellia. Mahdollisesti miehet eivät voi siinä mitään liiallista huomata, mutta toista on meidän heikkojen naisten. Ah, miten viiltelee sydäntäni, kun vaan sitä ajattelen! Tuntuu kuin jokainen hermosäije katkeaisi. Oh, vettä!…"
Monta pahaakin vyyhteä oli Juurakko eläissään selvitellyt, mutta tämä voitti kaikki edelliset. Tarjotessaan taas vettä vapisivat Juurakon kädet, selkäpiitä karsivat kylmät väreet, ja hiki juoksi virtanaan.