Opettajalle olisi annettu kyyti, mutta hän tahtoi kernaammin kävellä jalkaisin. Lähtiessään hän sanoi: "Tulevana sunnuntaina on nuorisoseuralla iltama, jossa minun on pyydetty puhumaan. Koetanpa nyt saada henkivakuutuksesta jotain kokoon, sillä tunnen olevani asiaan innostunut. Nuoriso juuri on saatava säästämisen hyvä avu tuntemaan — ja kun vaan kansamme taloudellinen asema kehittyy rinnakkain henkisen pääoman kanssa, niin aikakauden myrskyt voidaan murtumatta kestää. Toivottavasti teiltäkin tullaan iltamaan, ja varmaan Mattilan isäntä on vankkana apuna, jos keskustelussa en kykenisi puoliani pitämään."
"Tietysti tullaan. Valmiina minä myöskin olen, missä suinkin voin henkivakuutusasialle palvelusta tehdä."
Kun Elli hyväili pikku Eljasta nukkumaan, puheli hän itsekseen: "Sinä siunattu lapsi! Olkoonpa ollut vaikka sattumakin, mutta tänään sinun kauttasi avautuivat silmäni ja järkeni käsittämään, että jokaisella, mutta erittäinkin vanhemmilla, on velvollisuuksia tulevia polvia kohtaan, oikein kalliita velvollisuuksia. Oli vähällä, ett'en pyörtynyt. Mutta nyt iloitsen siitä kohtauksesta. Valitettavaa vaan on, ett'ei monikaan taida tehtäväänsä ja velvollisuuttaan ymmärtää. Ehkä myös on niin, että moni liian hartaasti ainoastaan itseään ajattelee. Kansanopistossa kuulin kerrottavan eräällä luennolla, että Napoleon oli lausunut: 'Ranska tarvitsee hyviä äitejä.' Niitä meidänkin maa tarvitsee, sekä näinä synkkinä aikoina että ainakin. Maamme äitien pyhä velvollisuus on tehdä kaikki, mitä suinkin voivat parantaakseen toistensa kohtaloa, eivätkä he koskaan voi tehdä liian paljon."
"Suokoon Jumala, että kaikki äidit ajattelisivat samoin!" lausui Eljas, joka oli hiljaa ovella seisonut.
IV.
Noin kuukausi tämän jälkeen tapasivat Mäentausta ja Eljas toisensa kunnankokouksessa. Juteltiin yhtä ja toista. Vihdoin kysyi Mäentausta:
"No, mitäs teitte sitten henkivakuutuksen kanssa?"
"Otimme me henkivakuutuksen molemmat, Elli 55 vuoden vanhana nostettavan ja minä 60 vuoden. Maksun suoritimme talletuksilla. Puolet talletuksistamme ovat edelleenkin pankin hallussa, mutta nyt sijoitettuina siten, että korot aina heti lisätään pääomaan, jolle niin sanoakseni itsestään korko korolle kasvaa. Opettaja ilmoitti äsken, että vakuutushakemuksemme ovat hyväksytyt. Aijon kokouksen loputtua mennä ne lunastamaan."
"Vai niin … hm … no, voinhan sanoa, että vaimoni ja minä otimme myöskin henkivakuutuksen. Mutta kun jo ijäkkäitä olemme, täytyi meidän tehdä elinaikainen vakuutus. Maksut kuitenkin suoritamme kerrassaan. Tuota äsken mainitsemaasi talletustapaa en ole ennen tietänyt. Sehän on vallan sopiva siinä tapauksessa, kun korkorahoja ei tarvitse käytettäväkseen ottaa. Minäkin laitan pankkitalletukseni samanlaiseksi, jahka tässä kaupunkiin menen."
"Mutta kuulkaahan, setä. Olin huomaavinani, että te ikäänkuin salaisuutena tunnutte pitävän henkivakuutustanne. Kun te kuitenkin olette esimerkkiä antava mies paikkakunnalla ja kun kerran olette punninnut asian ja sen hyväksi huomannut, niin ette te mielestäni saa sitä ainoastaan omana tietonanne pitää, vaan päinvastoin on se tunnetuksi tehtävä, jotta teidän jälkiänne muutkin seuraisivat. Eivät olevaiset olot korjaannu siten, että vaan yksi ja toinen parannuspuuhiin ryhtyy — koko kansan on yksimielisesti toimeen tartuttava. Minä en ole mikään painava mies kunnassamme, mutta kyllä opettaja saa käyttää minun vakuutustani toisten kehoittamiseksi, jos vaan tahtoo. Varmasti uskon, että teidän antama esimerkki vaikuttaisi hyvin paljon sekä omassa että myöskin lähikunnissa. Jos siis ei vakuutustanne tarvitseisi salassa pitää, olisi siitä asialle ja hyödylliselle aatteelle etua."