KURJUKSEN KULUKUSTA PELASTUNNA
Entisestään vähissä meärin loajennettu murrejuttu
Tarinoi
KAARLO HEMMO
Helsingissä, Suomalainen Kustannus-O.-Y. Kansa, 1912.
Sananen selitykseksi.
Tarina "Kurjuksen kulukusta pelastunna" osottaa, mitenkä savolaisen kansan keskuudessa on meidän päiviimme saakka säilynyt muinaisaikainen käsitys merennavasta, suunnattomasta kurimuksesta, josta ja jonne kaikki maailman vedet virtaavat.
Pari kreikkalaista kirjailijaa toiselta vuosisadalta jälkeen Kristuksen syntymän, Ailianos ja Lukianos, ovat esittäneet matkakertomuksia, joissa tämmöisestä merenkurimuksesta kerrotaan. Edellinen asettaa sen Hyperborealaisten (pohjantakalaisten) maan rajalle, nimittäen sitä Anostos (mistä ei voi palata) ja mainiten sen olevan nieluntapaisen. Jälkimäinen kuvailee, mitenkä laiva saatiin seisahtumaan huimaavan vesikuilun partaalle; se oli jo vähällä syöksyä parin sadan kilometrin syvyyteen, vaan viime hetkellä laskettiin purjeet ja soudettiin vaivoin vesisiltaa myöten kuilun yli.
Kahdeksannella vuosisadalla Kaarle Suuren hovissa elänyt Paulus Diaconus kertoo, mitenkä Norjan lappalaisten maasta länteen päin, mistä valtameri ulottuu rajattomiin, on kauhean syvä vesien nielu, jota merennavaksi nimitetään. Kaksi kertaa päivässä se imee laineita sisäänsä ja oksentaa ne jälleen ulos. Tämä kurimus vetää laivoja niin suurella nopeudella, että sitä voi verrata nuolen lentoon ilmassa. Välistä ne joutuvat kauheaan perikatoon tässä pyörteessä, vaan usein, kun juuri ovat uppoamaisillaan, äkillinen aaltojen voima ne tempaa takaisin ja työntää poispäin yhtä suurella nopeudella.
Yhdennellätoista vuosisadalla pohjoismaiden kuuluisa kuvaaja Adam Bremiläinen esittää muutamien friisiläisten meriretken Islantiin ja sieltä pohjoisnapaa kohti keskelle hyytyneen meren sumua ja pimeää. Äkisti epävakaisen meren virta vetäytyi takaisin salaiseen lähteesensä ja veti vimmatulla vauhdilla onnettomat merimiehet siihen syvään kurimukseen, johon sanotaan kaikkien meren pakojen eli luoteitten imeytyvän, uudestaan ulos sylkeytyäkseen, mitä nimitetään vuokseksi. Muutamat heidän laivoistaan pakovesi vei mukanaan, mutta toiset vuoksivirta työnsi kauaksi pois. Silminnähtävästä kuolemanvaarasta siten pelastuneet vielä avustivat aaltoja kaikin voimin soutamalla.