Mist' oon miellä haikealla? Miksi huolissani oon? Mist' on kaiho rintan' alla? — Tytti tuo sen vastatkoon!
SYYSPOIMINNOT.
[Tilapäisestä sanomalehdestä "Syyspoimintoja", jota myötiin muutamissa arpajaisissa Suomalaisen Teaterin hyväksi.]
Laps' ihanteiden vieno, taivahainen, Tuo Näytelmätär Suomeen tultuaan, Kun näki, kuink' on luonto lumoovainen, Niin mieltyi ikihonkain huminaan.
Ja kansalla, mi hiki otsallansa Se puuhaeli ahkeruudessaan, Ol' sydän terve sekä vierastansa Ol' uutta valmis vastaan-ottamaan.
Ja tänne jäikin hän ja ihanteita, Mut salatuita ennen kokonaan, Nyt ilmi loi ja loitsi nukkuneita Jo herehille tenhovoimallaan.
Ja kansa Näytelmätärt' omanansa Jo alkoi pitämään ja lempimään, Kun taiteessa se taikasauvallansa Tek' kuvan juuri kansast' itsestään.
Ja siks' se tahtoo tämän armahansa Nyt luoda kultahan ja purppuraan, Häähamosessa rakkaudellansa Tuon lemmittynsä panna loistamaan.
Ja takatalvet tuimat hallojansa Jos toisikin, niin kansa poistamaan On puuttehia valmis varoillansa Ja aina antamahan uhriaan.
Ja mekin, vaikka annettavanamme Ei kulta-aartehia olekaan, Myös rohkenemme tuoda lahjojamme Jos ovatkin "syyspoimintoja" vaan.