Noin vanhat sanoo, että silloin, Kun tunnetta on mointa milloin, Herra pyrkii sydämeen Ihmisen.
Ah, niin jos lie, oi Luoja suuri, Tuo hetki mulle suo nyt juuri! Anna myös mun tahtos tää Ymmärtää!
Laulajaiset.
Pois hän kaupungista lähti Hurmattuaan poikaset, Loistettuaan kuni tähti, Vallattuaan sydämet.
Nuorta miestä oli monta, jotka tunsi rinnassaan Liekkimistä rauhatonta, Syttynyttä hehkumaan.
Tuntehensa impyelle Tahtovat he laulahtaa: Lauluretkell' yölliselle Nyt he tuossa kiiruhtaa.
"Tähti kirkas" kajahtanpi, "Nuku armas" sointuen, Säveleitä kuljettaapi Tuuli kaukaisuutehen.
Ihme kumma, kun ei tulta Ilmestykään akkunaan… Tokkohan tuo impi kulta Herää unest' ollenkaan?
Ja nyt laulu kiihoitusta, Uutta voimaakin jo saa: Toivo, epätoivo musta Säveleistä tulvoaa.
Vaiti! On kuin akkunassa Narahtaisi saranat… Hiljaa yössä sankeassa Laulajat nyt seisovat.