RUNOSOMMITELMIA.
"Elä, armas lukijani, Hae sommitelmistani Runon hurmaa lain."
Suomenkielen asetusta odottaessa.
Oi, tottahan taivahan Herra Rukoukset on kuullut nuo, Jotk' on kansamme rukoillunna, Ja armonsa viimeinkin suo?
Hän itse kun kaunihin kielen, Tuon rakkahan antanut on, Ei salline, maass' omassansa Kiel' oma ett' orjana on?
Ja eihän se myös ijankaiken Lamass' oikeus olla saa… Ain' ei toki tahtoa kansan Käy kehnosti vastustaa.
Lie rangaistusaika nyt tullut, Ett' oikeus voiton jo vie Ja kahlehet orjuuden kätkee — Se aika jo tullut nyt lie!
Ja sittenkös riemua raikaa Ja kiitosta vain kajahtaa! Ja mielet ne kevättä hehkuu Ja juhlivi Suomeni maa!
Ja kansamme nuorena seisoo: Sen toivojen aika nyt on — Ja se vahvaks' itsensä tuntee Ja on voimaa sill' elohon.
Vaan jos viel'ei — varjele Luoja! Lopuss' aika jo vaivain ois… Jos pettäisi hartahat toiveet, Eikä voittaa oikeus vois…