PAOLA. Angelo!
GIORDANO. Vilkas vakoojamme. Hänet lähetimme tiedustelemaan mitä vihollinen niin salaisesti askaroi Brentan aalloissa. Mutta nyt uutisesi, Angelo!
ANGELO. Kummastellen huomasin kuinka kaikkialla, sekä sotakentällä että Brentalla, tulisoihtuja välkkyi niinkuin virvatulia; kaikki näkyivät hakevan jotakin innolla, mikä voimakkaasti jännitti heidän taistelusta hermottomiksi väsyneitä jäseniänsä uuteen pontevuuteen. — Tiedustellen Pyhän Justinan luostarista sain tietää, että erään mahtavan Ghibellinipäällikön ruumista etsittiin, vaikka munkit luulivat hänen istuvan vankina täällä meidän linnassamme.
GIORDANO. Ja kuka se?
ANGELO. Eräs munkeista lupasi minulle 1000 tukaattia, jos saisi tietää, onko tämä päällikkö vankeudessa. Jos hänen ruumiinsa oli Brentaan viskattu, niin tarjosi munkki 10,000 tukaattia eräästä suuresta ja merkillisestä sardonyxista, joka koristi kaatuneen miekankahvaa.
GIORDANO. Lisää!
ANGELO. Kun olin lupaavinani antaa pyytämänsä tiedon, sain kuulla kenen he luulivat olevan linnassa vangittuna, ja se oli…
LIONARDO ja GIORDANO. Ja se oli…?
ANGELO. Manfred, Ezzelinon poika!
GIORDANO, LIONARDO, PAOLA. Manfred, Ezzelinon poika!