GIORDANO. Ja ruumiinsa musertui muodottomaksi lihamöhkäleeksi. Voi, suloista nuorukaista! Voi, keltaisia kiharoita, joita niin usein silittelin! Voi, kulta-omenaani!
PAOLA. Kuultuaan tuon hirmu-sanoman palasi Uberto vapaa-ehtoisesti pelastamaan veljiänsä, mutta se oli myöhäistä, tyranni antoi… hänet… oi, Jumala… se on kauheata… en jaksa enää…
GIORDANO. Se peikko antoi sitoa hänet neljään hevoseen, jotka… Haa! te olette nähneet sen, te muurit, ettekä sylje pakolaista piilostansa; te olette kuulleet sen, te kivet, ettekä muserra häntä; te olette tunteneet tuskani kuumat verikyyneleet, ettekä armahda minua!
KYMMENES KOHTAUS.
Entiset. LIONARDO.
LIONARDO. Jalo setäni! Merkillisiä sanomia!
GIORDANO. Onko Manfred löydetty?
LIONARDO. Ei vielä, mutta häntä ne kuitenkin koskevat.
GIORDANO. Häntä! Puhu!
PAOLA (itsekseen). Olisiko taivas tehnyt ihmetyön!