PAOLA (levottomana). Älä pelkää!
NOORA. Gorellon tarkka silmä minua vapisuttaa! Jos hän ilmoittaisi jotain, niin olisimme hukassa.
PAOLA. Minä pyydän lohdutusta ja sinä tarjoat myrkkyä.
NOORA. Mutta kenties myös pelastusta. Kuule, Paola! Ilmaiskaamme suoraan kavaluutemme, ennenkuin se itsestään hirmuisella tavalla tulee ilmi ja vihollinen petoksemme kautta tunkeutuu linnaan. Vartijoita asetettakoon estämään jokaista pääsemästä sisään.
PAOLA. Olethan mieletön! Etkö muista hänen palaavan tänne vielä tänä yönä?
NOORA. Unhota hänet!
PAOLA. Sitä en voi, sitä en saa.
NOORA (katkerasti). Etkö saa?
PAOLA. Sammuttaa elämän ensimmäinen kipinä, upottaa valon ensimmäinen säde kylmyyteen ja yöhön… sekö olisi Jumalan käsky, rakkauden lähteen? Ja kun hän palaa…
NOORA (kylmästi). Jos hän palaa!