ARVOSTELUT
(Kirjallisesta Kuukausilehdestä)
Vuodelta 1866.
Finnische Dichtungen, ins Deutsche übertragen von Hermann Paul. 1866. 130 s. Hinta 2 Rmk.
Puhumatta Kalevalasta ja osaksi myöskin Runebergin teoksista, on koko suomalainen runous melkein kokonaan "terra incognita" eurooppalaiselle yleisölle. Skandinaavian maissa kyllä tunnetaan ja rakastetaan niitä runoilijoitamme, jotka käyttävät ruotsin kieltä, muissa maissa taas Topeliuksemme, Cygnaeuksemme ovat outoja nimiä. Myöskin moni runoutta harrastava mies, erittäinkin Saksassa, on oppinut ihailemaan Kantelettaren lauluja ja koettanut sovitella niitä omaan kieleensä, mutta ei yhtään suurempaa ja vielä vähemmin täydellistä kokoelmaa suomalaisia kansanlauluja ole vieraissa maissa vielä ilmaantunut. Jokainen onnistunut koe tuoda maamme runolliset aarteet piilostaan esiin suurille eurooppalaisille markkinoille on siis kiitosta ansaitseva, ja me toivomme, että hra Paulin "Finnische Dichtungen" tulevat saamaan ihan lavean yleisön Saksassa.
Täydellistä katsausta maamme runolliseen kirjallisuuteen hra Paulin kirja ei kuitenkaan tarjoo eikä pyydäkkään tarjota. Stenbäck esim. ja moni muu runoniekka ei ole ensinkään saanut siinä sijaa, samaten ei myöskään ole näytteitä kaikista suomalaisen kansanlaulurunouden lajeista. Kun hra Paul kuitenkin esipuheessa sanoo antavansa "den geringen Bruchtheil" (pienen murto-osan) suomalaista runoutta, ei voida katsoa tätä vaillinaisuutta miksikään viaksi.
Pahempi on, etteivät valitut näytteet aina ole runoniekkojen paraita. Vaikka esim. Topeliukselta on otettu 9 kappaletta, saapi lukija kuitenkin jokseenkin epävakaiset ajatukset hänen runottarensa luonteesta. Kypsymättömät nuoruuden kokeet (niinkuin "Vid tjugu år") tai tilapäiset runoelmat (niinkuin "Nikolai Alexandrovitsch") voivat saada saksalaisen lukijan pitämään suloista runoilijaamme liian alhaisessa arvossa. Paremmin on hra Paul valinnut viisi käännöstään Cygnaeuksen teoksista ja kolme käännöstään Ahlqvistin (Oksasen) runoelmista ("Silloin saisi Tuoni tulla", "Tuopa tuopi tuiman tunnon" ja "Miksikä aina suret?"). Runebergiltä on hra Paul kääntänyt ainoastaan yhden kappaleen, joka seikka kuitenkin on luonnollinen, kun näet Runebergin teokset jo ovat saatavina saksaksi. Nervanderin lyyrillisiä runoelmia hra Paulin kirja sisältää kaksi. Viimein antaa kymmenen Kantelettaren ihaninta valiohelmeä tälle teokselle suurimman kaunistuksen. — Yleensä voi kiittää itse käännöstä hyväksi. Vaikka tämä tarkoin seuraa alkutekstiä, ei siinä kuitenkaan ole nähtävänä mitään kankeutta tai sekaisuutta; kieli on sujuvaa ja ainoastaan harvoin kirjailija käyttää säkeissä vapautta semmoista, jonka tarkempi runomitta-oppi hylkää. Muutamissa runoelmissa (esim. Topeliuksen "Respolskassa") on käännös ihan mestarillinen.
Ainamo. Skådespel med sång i 4 akter och 1 tablå af K. Rosendahl. 1866. 88 s. Hinta 2 mk.
På Lemos strand. Dramatisk idyll med sång i 2 tablåer af K. Rosendahl. 1866. 53 s. Hinta 1 mk. 20 p.
Sceniska monologer af K. Rosendahl. 1866. 32 s. Hinta 75 p.