[4] Vrt. Vorles. von Prutz s. 91 ja 107. Deuts. Thteat. von Tieck, s. XVII-XXIII. Die dram. Poes. der Deut. von Kehrein s. 139-149. Gesch. der poet. Nationall. der Deuts. von Gervinus. III. s. 105-110.
[5] Harvat nykyisen kirjallisuushistorian ilmiöistä ovat olleet niin häilyvien ja ristiriitaisten tiedonantojen alaisia kuin saksalaiset Haupt- und Staatsactionit. Viime vuosisadan kirjallisuushistorioitsijat (esim. Löwen, Flögel, Eichhorn y.m.) arvelevat, että ne olivat "kehnoja käännöksiä espanjan kielestä", uudemmat kriitikot (Prutz, Schlager, Devrient, Koberstein y.m.) ovat kuitenkin osottaneet, että ne olivat viimeinen, alhaisin muoto, johon englantilais-saksalainen draama oli vähitellen vaipunut. He nojautuvat silloin erääseen H. Lindnerin Dessausta 1845 löytämään ja julkaisemaan "Haupt- und Staatsaction'iin" "Karl XII vor Friedrichsball", joka on varustettu asiallisella ja valaisevalla esipuheella. Näitä kappaleita ei näet esitetty aivan valmistamatta; tärkeimmät kohtaukset kirjoitettiin tai ainakin hahmoteltiin niiden rakenteen pääpiirteet. Karl Weiss on 1854 julkaissut 16 semmoisen Haupt- und Staatsactionin näytelmärungon, jotka ovat löydetyt Wienin kirjastoista. Eräs tragedia on löydetty täydellisenä "Die glorreiche Marter Johannes von Nepomuck". Tässä, muuten ei niinkään runottomassa tuotteessa tuntuu vahvasti Calderonin tapaista maneeria niin hyvin kielessä kuin juonessa, ja se seikka näyttää todistavan, että katolisessa etelä-Saksassa olivat espanjalaiset vaikutukset olleet vallalla. Vrt. Prutz Vorl. üb. die Gesch. des deut. Theat. s. 193-212. Die Wiener Haupt- und Staatsactionen. Ein Beitrag zur Geschichte des deutschen Theaters von Karl Weiss. Geschichte des Geistigen Lebens in Deutschland 1681-1781 von J. Schmidt, s. 53-57.
[6] Edvard Devrient on kirjassaan "Geschichte der deutschen Schauspielkunst" I. s. 253 tehnyt selkoa eräästä mukaelmasta, jonka muuan Cormart toimitti Corneillen tragediasta "Polyeucte", ja joka kuvaa saksalaisten näytelmäkirjailijain menettelytavan barbaarista epäoleellisuutta.
[7] Lessing löysi hänen Masaniellostaan "Shakespeareläisen neron kipinöitä". Ne kohtaukset, jotka Prutz esittää siitä luennoissaan (Vorlesungen j.n.e.), eivät osota mitään sellaista.
[8] Tähän esitykseen vrt. Geschichte des geistigen Lebens in Deutschland von J. Schmidt 1681-1781. I. II. Gesehichte der Deutschen Litteratur im achtzehnten Jahrhundert von Hettner. I.
[9] Nerokas, mutta villiytynyt Lenz sanoo teoksessaan "Anmerkungen übers Theater", että tragediassa on tärkeätä ainoastaan se, että katsoja jälestäpäin huudahtaisi sen henkilöistä "das ist ein Kerl! das sind Kerle!" (Siinä vasta mies! ne vasta miehiä!) Vrt. Lenzint Gesammelte Schriften. II. s. 226.
[10] Vrt. näitä draamoja koskevia lyhyitä viittauksia, joita tavataan Gervinuksen, Hillebrandin, Kobersteinin y.m. Saksan kirjallisuuden historioissa.
[11] Tästä draamasta on Tieck julkaissut analyysin teoksessaan "Dramaturgische Blätter I" ja A. Stahr kirjassaan "Oldenburgischer Theaterschau I".
[12] Vrt. Goethe und seine Werke von K. Rosenkranz, s. 164-173. Oldenburgischer Theaterschau von A. Stahr, s. 151-160. Geschichte des geist. Lebens in Deutschland von Julian Schmidt. II. s. 557-565.
[13] Vrt. Schillers sämmtliche Werke. Bd XII. Über Goethes Egmont, s. 351. Old. Theaterschau von Stahr. I. s. 129. Det historiska skådespelet af T. Hagberg, s. 120. Gesch. der poet. Nationallit. der Deutschen von Gervinus. V. s. 103.