Tora, riita mielessänsä Suomen kansa uinailee,
Unissansa oman rintans veriin hurja raatelee.
Taistelevans luulee eestä elon, voiton loistavan,
Vaikka nukkuin suljahtaapi suuhun synkän kuoleman.
Pilvet raskaat, raudankarvat Suomen taivaan tummentaa.
Ukon pilvet uhkaavaiset turmiota ennustaa.
Nosta ukko raivoon ilmas, pane nuoles satamaan,
Ehkä herää Suomen kansa kerran ennen kuoloaan!
Onnensa etsijä.
On etäällä etsitty onni
Ja kaukana toiveiden pää.
Sitä kohden mun rientää täytyy,
Ei aikani suo levähtää.
Lyhyt aikani tääll' on, sen tiedän,
Ja pitkä on matkani tää;
Niin kivinen mentävä polku,
Ja myrskyinen elämän sää.
Mut kaukana viel' on onni,
En suojaa etsiä saa,
Ja onneans kohden kaikki
Mun kanssani kiiruhtaa.
Mut sinne ei kenkään ehdi,
Se riento vain turhaa on;
Puol' tiehen päästyä tuskin
Jo nukkuvat kuolohon.
Mut kiiruhtaa minun täytyy,
En jouda mä lepäämään:
Ken lepohon itsensä heittää,
On kuollut jo eläissään.
Aatteet.
Eestä aattehitten sotimaan
Innokkaana nuorukainen riennä!
Aatteen valtaan antau kokonaan,
Olit joukoss' suurra taikka piennä.