Mut linnun laulu ei huolta poista,
Vaan siitä melkein se yltyykin.
Ja unelmissa ei mailma loista,
Vaikk' kuinka lintunen laulaiskin.
Voi, kuinka kurjaksi kaikki muuttuu,
Ja parahimmatki turmeltuu!
Kyll' aikaans' syystäkin nyt jo suuttuu,
Kun linnun laulukin huonontuu!
Vanhus.
Lepoa vanhus itsellesi suo.
Mit' auttaa sua raataminen tuo?"
"Jo raskaaksi sinulle käypi työ;
Ei kädessäsi kirves puuta syö".
"Teit työtä nuorna; nyt jo vanha oot:
Nyt vuorostansa nuoret raatakoot".
Vakaasti vanhus silmäs puhujaa:
"Ei tehtäväänsä kesken jättää saa".
"Mä raadoin ennen käsin voimakkain;
Nyt heikontunut lienen voimiltain".
"Mut miksi työstä kesken luopuisin?
Työalan määräs Luoja kullekin".
"Ken jättäis työnsä Luojan säätämän?
Työaika onpi aika elämän".