Kyll' lienevät kuivia Tuonelan maat,
Ja viiniä turhaan ehk' etsiä saat;
Mut muistaa jos voinee: nyt riemuisna juo!
Ja muistosi sielläkin riemuja luo.
Sua lemmin.
Sua lemmin aina, tyttö mustatukka
Ja sinisilmä, naisist' ihanin.
Oot elontieni kaunokaisin kukka,
Oot sydämeni tunne tulisin.
Sun kammioosi hiljaan, kyyhkysiivin,
Mun aatokseni usein kiiruhtaa.
Mä itse sinne kerran vielä hiivin,
Sua vaimoks pyydän — jos en muita saa.
Sanassaan pysyvä.
Katri kaunis lausui näin:
"Sua en siedä silmissäin.
Koskaan luota sinuun en!
Kuule sana viimeinen:
"Pihlaja pihalla on;
Sulle suon mä suutelon,
Mansikoit' kun oksat sen
Kantavat, mut ennen en."
"Tyttöin päätöksistä viis!"
Mietti Antti, lähti siis
Illan tullen Katrin luo:
"Totta tyttö muiskun suo!"
Kartanolla Katri on.
Mitä toimii vallaton?
Mansikoita pihlajaan
Tyttö sitoo toimissaan.
Sydämeni.