Heillä ei ole mitään vaaraa. Se on "Uleåborgia" kun vaan viimeistellään…
Niin, höyryl. "Uleåborgia" viimeistellään.
Se seisoo noin sadanmetrin päässä torpeedoveneestä. Valonheittäjä on suunnattu siihen. Sen valkoinen runko ihan hohtaa kirkkaassa valaistuksessa.
Torpeedolaivan keulakanuuna on suunnattu siihen. Kuuluu paukaus. Tykki sylkee tulta. Kuula iskee "Uleåborgin" keskiosan vesirajaan. Vesipatsas nousee ilmaan.
Taas paukahtaa tykki. Taas sylkee se tulta. Taas nousee vesipatsas vedestä.
Tuntuu kuin vanha "Uleåborg" vavahtaisi. Mutta yhä se seisoo paikallaan, yhä loistavat valot kannelta, salongeista, venttiileistä. On kuin se uhmaisi näitä uuden ajan murhaavia ampuma-aseita.
Tykit paukkuvat. Kuulat iskevät kivakasti valkoiseen runkoon.
Ne ovat kai särkeneet jonkun putken. Höyryä tulvii sankkoina pilvinä.
Räjähtääkö pannu?
Kaikkien silmät ovat nauliutuneet "Uleåborgiin". Odotetaan jännityksellä.
Mitään räjähdystä ei kuulu, ei näy.