Minua huvittaa saada tietää vielä torpeedoveneen numero.
— Kaksikymmentäviisi, hän vastaa.
Samassa kulkee ohitsemme komentosillalle upseeri ja muutamia matruuseja. Puhuttelemani matruusi vetäytyy takaisin.
Selitän tovereilleni mitä olin saanut tietää.
— Mukava, ilmainen huvimatka, nauraa eräs joukosta.
— Kansimatkustajina, leikkaa toinen.
Raittiissa öisessä meri-ilmassa virkistämme itseämme edelleen enemmän tai vähemmän tilaisuuteen sopivilla kokkapuheilla, joita seuraavat naurunräjähdykset. Raskas, painostava ja jännittynyt tunnelma on melkein kadonnut.
Vihdoin palaa ensimäinen perämies komentosillalta. Hänen on vastattava lukemattomiin kysymyksiin.
— Miksi ne vaativat sinne?
— Täytyikö siellä luotsata?