Kapteenin menettelylle annetaan kuitenkin täysi tunnustus. Hän on menetellyt siten kuin kapteenin, joka on vastuussa miehistönsä ja matkustajien hengistä, täytyy menetellä. Kulkea ilman merkkivaloja, olisi voinut olla toiselta puolen suuri riski…
Samaa mielipidettä kannattavat kaikki.
Hiljalleen hipuu yö. Virkempienkin päät alkavat nuokkua ja retkahtavat rinnalle myöhäisemmillä aamutunneilla.
Päivän sarastaessa on kaikkein noustava ylös. Englantilaiset kiipeävät riippumatoistaan. He ovat merimiehiä. Sen huomaa jo ensi silmäyksellä.
Haastamme puhetta. He kertovat saman kuin mitä jo aikaisemmin olemme saaneet tietää. He olivat matkalla Venäjältä, jonne heidän laivansa oli jäänyt, kotiinsa. Matkan katkasi kuitenkin saksalaiset. Ja täällä he nyt ovat. Sille ei mitään mahda.
Meidän on lähdettävä kannelle. Aamu on kostea ja kylmä. Värisyttää.
Onkin jo syksy. Kahdeksas syyskuuta.
Suomalaiset saavat haltuunsa ylähangan puolen keulakannesta.
Englantilaisille annetaan taas vastakkainen puoli kävelypaikaksi.
Kaikenlainen kanssakäyminen englantilaisten kanssa kielletään. Samoin poistuminen määräpaikalta.
Kotvan kuluttua käsketään meidät taas alas keulahyttiin, jossa olemme yömme viettäneet. Se on nyt järjestetty ruokailuhuoneeksi. Riippumatot ovat poissa. Samoin purjeet lattialta. Kaksi pitkää pukkipöytää, samallaisine penkkeineen, on sijotettu keskelle kantta.
Niitten ympärille asetutaan.