Kahvisammiot on jo tuotu sisälle. Meille jaetaan miehistön ruoka-astiat. Maissikorppuja, samoja joita saimme yöllä, tuodaan pöytään. Samoin margarinia. Mustaa kahvia, ilman kermaa tai edes "milkkiä" ja ilman sokeria tarjoillaan. Hyvää se ei ole, mutta aamutuimaan erinomaista.
Kapteeni ja luokkamatkustajat saavat nauttia aamukahvinsa kansiupseerien ruokailuhytissä. Alipäällystö ja naiset taas konepäällystön ruokailuhytissä.
Aamukahvin jälkeen noustaan keulakannelle. Kapteeni, luokkamatkustajat ja naiset saavat jäädä peräkannelle. Kaikkien muitten on oltava keulassa.
Aurinko alkaa kiivetä jo taivaalle. Kevyt auer pakenee sitä, Värit kirkastuvat ja voimistuvat. Mutta aamutuuli on vielä kostea ja kirpeä. Yökasteen jäljeltä on kansi märkä. Kaikki vaara on jo ohi. Ollaan Itämerellä. Risteilijä kulkee vähääkään keikkumatta eteenpäin, aivan kuin se täydelleen hallitsisi merta.
Torpeedovene seuraa sitä yhä. Merkkilippukieltä puhutaan. Nähtävästi koskevat tiedonannot yöllistä seikkailua.
IV
Gottlantia lähetessämme klo 8 aikaan aamulla alkaa eteläiseltä taivaanrannalta näkyä merenpintaa pitkin itäänpäin ajautuvaa savua.
Siellä täytyy olla laivoja.
Aivan oikein. Hiljalleen nousee merestä raakapuulla ja tähystyskorilla varustettuja mastoja, sitten savutorvia ja vihdoin kokonainen sarja jykeviä laivanrunkoja. Kaukaa katsoen näyttävät ne olevan yhdessä rivissä. Suurimmat itäisellä sivustalla, pienemmät lännessä.
Silhuetteina piirtyvät ne kirkasta aamutaivasta vastaan. Niitten yksityiskohtia ei näy. Suurina, jättiläispiirteisinä massoina kohoavat ne merestä. Ne ovat kahdenkymmenen vuosisadan mammutteja, teräksisiä mammutteja, tulta sylkeviä mammutteja, joitten ääni on jyrisevä ja uhkaava ja viha mammutin vihaa kammottavampi. Ne ovat meren jättiläisiä, jotka eivät pelkää sitä sen ärjyessä, jotka tyyneinä ja rauhallisina liikkuvat sillä, hallitsevat sitä.