Ne lähenevät. Suurenevat. Yksityiskohdat alkavat vähinerin erottua.
Niitä on seitsemäntoista. Yhdeksän suurempaa, muut pienempiä.
Signaalilaitteet ja sähkölennätin toimivat. Eri laivojen mastokoreissa vilkutellaan valonheittäjillä. Augsburgilla vastataan. On kuin sähkönuolia viskottaisiin ylös taivaalle…
Kello yhdeksän tienoissa saavutetaan laivasto.
Se kulkee hiljaista vauhtia etelään. Ei kuitenkaan yhtenäisenä suorana viivana, kuten etäämpää näytti, vaan kaakkoisesta luoteiseen suuntautuvassa viivassa. Torpeedoveneet viimeisenä.
Itäistä syrjää pitkin höyryää "Augsburg" kaikkien ohi. Vasta viimeisen rinnalla hiljentää se vauhtiaan.
Se on amiraalilaiva. Sen mastossa liehuu Saksan laivastolippu.
Laivamme komentosillalla tarttuu upseeri huutotorveen. Lyhyin ja selvin sanoin kertoo hän matkan tuloksen. Lippukielellä puhutaan ahkeraan. Kun raportti on annettu huudetaan amiraalilaivalta:
— Tehtävä on hyvin suoritettu!
Toiset väittävät huutajan olevan keisari Vilhelmin pojan, prinssi
Henrikin.
Senjälkeen kiihtyy taas Augsburgin vauhti Se jatkaa matkaansa suoraan eteenpäin. Se sivuuttaa amiraalilaivan. Eskaderi sitävastoin suuntaa kulkunsa kaakkoiseen ilmansuuntaan, edeten ja pieneten, lopulta kokonaan kadoten näköpiiristämme.