* * * * *
Koko aamupäivän joutiloidaan kannella. Toiset marssivat edestakaisin. Toiset ovat kyyristyneet suuren savutorven suojaan ja koittavat siitä lähtevässä lämmössä paikata rikkinäiseksi jäänyttä yöuntaan. Erittäinkin pienille, viluisille harjaajapojille, Kalleille — kuten heidän yleinen ja yhteinen nimensä kuuluu — ja lämmittäjille on tämä nurkkaus tervetullut paikka. Muutamat istuvat taas jykevillä rantapollareilla ja eräs nojaa heidän takanaan reilinkiin.
Viimeksimainitussa ryhmässä on vilkas keskustelu käymässä. Puhutaan vielä "Uleåborgista". Eräs miehistä selvittelee parhaillaan villiä mielikuvaa.
— Ajatelkaa, pojat, miten kamalata olisi ollut, jos joku olisi jäänyt ammuttavaan laivaan?
— Hirvittävä tapaus, myöntää reilinkiin nojaava mies lakoonisesti.
— Mutta ei keulassa mitään vaaraa olisi ollut, huomauttaa toinen istujista. Sehän säilyi tulelta niin kauan kuin laiva oli nähtävissä.
— Se on totta, myönsi ensin mainittu.
— Olisikin pitänyt piiloutua jonnekin, uhmailee taas toinen istujista.
Eivät olisi saksalaiset löytäneet. Pari miestä esimerkiksi. Ja kun
torpeedo olisi lähtenyt, olisi ottanut pelastusveneen ja alkanut soutaa
Raumaa kohden…
Hullu, mutta mieltäkiinnittävä tuuma, vahvistaa reilinkiin nojaava mies.
Keskustelevien ympärille on kasaantunut kuuntelijoita.