— Mutta, katkaisee puheen eräs kuuntelijajoukosta, jota seikkailuhalu ja intomielisyys ei ollut vielä sokaissut, mutta jos veneet olisivat ehtineet palaa sitä ennen? Miten sitten?
Mutta keskustelevat nuorukaiset, jotka vielä ovat melkein intiaaniromaanien lukuijässä, eivät anna myöten.
— Siinä tapauksessa olisi löytänyt ehkä jonkin pelastusrenkaan tai korkkivyön tai…
— Tai pahimmassa tapauksessa voidrittelin (Uleåborg oli voilastissa), nauraa eräs toinen kuuntelijoista.
Juttua kestää. Yhä merkillisimpiä päähänpistoja esiintuodaan. Toiset tekevät pilaa puhelevien kustannuksella.
Vihdoin tulee päivällisaika.
Meidät johdetaan ruokailuhyttiin. Istutetaan taas pitkien pöytien ääreen. Ruoka-astiat jaetaan.
Ruokaa tuodaan suuressa sammiossa. Se on puurontapaista. Siinä on pippuria ja ryytejä niin runsaasti, että kitalakea kirvelee.
Runsaasti sitä kukin kuppiinsa ammentaa. Mutta harvat kolmesta kauhallisesta kolmea lusikkaa enemmän syövät.
Joku joukosta huutaa: