— Danke schön! Danke schön!
* * * * *
Kellon sivuutettua yhdeksänlyömän alkaa keulasta kuulua rätisevää pauketta. Suuntaamme sinne katseemme. Kuuluu suhahdus. Raketti lentää ilmaan. Niitä lasketaan lukemattomia, erivärisiä. Kuin lentotähdet tekevät ne ilmassa kauniin kaaren ja sammuvat pudotessaan alas.
Danzigiin ilmoitetaan tulostamme.
Kauan ei meidän anneta kannella katsella tätä ilotulitusta. Meidän on mentävä kannen alle keulaan. Siellä ovat kaikki venttiilit suletut ja himmeä valo heijastaa ympäri hyttiä. Englantilaiset ovat jo alhaalla.
Meistä laaditaan luettelo. Siihen merkitään ristimä- ja sukunimet, syntymävuosi ja -päivä, syntymä- ja kotipaikka, niin, ja ammatti. Jokainen vuorostaan saa käydä antamassa nämä tiedot. Sitten on englantilaisten vuoro.
Tämän jälkeen alkaa odotus. Meitä ei päästetä enää kannelle, sillä kuletaan jo Danzigiin miinoitettuja reittejä. Kaikki varovaisuustoimenpiteet on otettu lukuun.
V.
Noin klo 11 pysähtyy laiva. Kuuluu ketjujen ratinaa. Ankkuria ei sentään lasketa, vaikka ankkurivinssi on täydessä käymäkunnossa keulassa ja miehet valmiina tottelemaan ensimäistä määräystä.
Vihdoin tulee lähtökäsky. Kellä matkatamineita on, tarttuu niihin.
Mennään keskikannelle. Siellä odottavat jo naiset.