Telttamme edustalle olemme tehneet penkin ja pöydän.
Sen äärellä usein sotamiesten kanssa jutustelemme. He kohtelevat meitä aivan toisin kuin vankeja, huolimatta siitä, että joka toinen päivä vaihtuu vartio ja aina on uusia miehiä.
Tänään — neljäntenätoista päivänä syyskuuta — kertovat he meille, että sunnuntain seutuvilla saapuu leirille yli kahdeksansataa venäläistä.
— Minne heidät oikein aijotaan sijoittaa. Ei siksi vielä ehdi ainoakaan parakki valmiiksi?
— Nähtävästi teidän telttaanne.
— Mutta minne me?
— Emme tiedä.
— Mutta eihän sinne kahdeksaasataa mahdu?
— Mahtuu, jos pannaan mahtumaan, nauraa sotamies.
Tieto osottautuu oikeaksi.