Hän vihkii uuden arvonsa erinomaisesti:
Räyhää ja komentelee koko päivän kuin vimmattu. Juoksee paikasta toiseen, heiluttaa pamppuaan ja ärjyy, jotta koko leiri sen kuulee.
Vankiraukat ovat peloissaan, melkein pakenevat häntä, saadakseen olla rauhassa. He eivät uskalla oikein seisoa, eikä istua, vielä vähemmän maata. Jokapaikassa ja kaikkialla hän on. Rähäkkää kuuluu melkein joka suunnalta. Yksin me saamme olla rauhassa.
Mutta kaikella on rajansa, ja ajattelemattomuus saa rangaistuksensa
Illalla saa hän valitella kaupungilla tuttavilleen:
— Kun niitten vankien kanssa täytyy huutaa min että ääni laukee.
Johon tietysti vanhat tädit säälivästi vastaavat:
Jaa'a, miesraukka!
Mutta asiasta ei selviä yhden yön unella. Vielä useat päivät jälkeenpäin saa hän ärjyä käheällä äänellä käskettävilleen ja ensi päivinä saa hän sanojaan tuskin ollenkaan kuulumaan.— — —
* * * * *