Uudessa asunnossa otetaan käytäntöön myös uudet tavat Tähän asti ovat venäläiset kantaneet meille ruuan ja pesseet astiamme. Nyt otamme nämä toimet omaksi huoleksemme. Keittiömestarimme annetaan päämieheksemme ja vuoronperään saa kaksi matruusia tai lämmittäjää suorittaa askareemme, tuoda keittiöstä ruuan, tehdä voileivät, jakaa sokerit, ammentaa keitoksen kuppeihimme ja puhdistaa oleskelukarsinamme.
Ajanvietto ja huvittelu käy edelleen entiseen tyyliin. Matkustajien ja alipäällystön kesken on skruvi sangen suosittu korttipeli, jotavastoin merimiehet eivät sen mutkikkaille poluille uskalla, vaan kuluttavat aikaansa kuorilla ja marjaasilla. Kun kortinpeluu alkaa väsyttää, lähdetään välillä ulos käymään tai tupakoidaan asuntomme edustalla tai leirin takana avaralla kentällä.
Eräänä päivänä lausuu eräs joukostamme sivumennen shakkipelistä jotakin.
— Pelaako kukaan shakkia? kysyy eräs innoissaan.
Pelaa kyllä, ainakin kaksi. Sepä erinomaista! Kuumeenomaisella kiireellä ryhtyy kysyjä vuolemaan puusta tylsällä veitsellä shakkinappuloita ja laudan sahaa hän kolmenneljäsosa tuuman vahvuisesta laudasta, johon lyijykynällä mustaa ruudut. Lauta ja nappulat ovat primitiiviset, ja herättävät upseereissa ja sotamiehissä ihmettelyä ja huvia, mutta silti erinomaiset ajankulukevälineet. Monta mielenkiintoista peliä niillä senjälkeen pelataan.
XIV
Eräänä kauniina päivänä huomaamme ihmeeksemme, että kenttävääpelin pukuun on tullut erinäisiä lisäyksiä. Hän ei esiinny enää tavallisissa kenttäsaappaissa. Hänellä on ratsastus-säärykset, toisenlainen takki, pitkä miekka ja ellen väärin muista lakissakin merkki, joka eroaa tavallisten sotamiesten merkistä.
Hän on ylennetty, ehkä, ajattelemme itseksemme.
Bütower Anzelger tietääkin kertoa asiasta. Hänestä on tullut luutnantti.
Onhan hänellä ansioita ja kokemusta. Eikä näytä kovin tyhmältäkään.
Päinvastoin.