Jos talo oli kehno, olivat vuokrat sitä komeammat. Emme olleet uskoa silmiämme! Keskikaupungilla olisi helpommalla asunut. Mitä jäisi meille enää ruokaan ja vaatteisiin! Katri laski kumminkin, että liika huone tuottaisi 40—50 markkaa, mikä vähentäisi vuokraa tuntuvasti. Sirkka puolestaan lupasi ottaa asuintoverin, jos saisi siistin naisen, joka olisi päivät poissa. Se ei häiritsisi hänen opintojansa, ja se voisi tuottaa 15—20 markkaa kuussa.
Aloimme ahkerasti ilmoittaa lehdissä, mutta pitkiin aikoihin ei kukaan ottanut sitä huomioonsa. Siihen oli syynä matkan pituus ja talon kehnous. Ilmeisesti oli myöskin huoneita enemmän kuin kysyjiä.
Eräänä aamuna tuli vihdoin nuori, hienosti puettu neiti, kädessään sanomalehti, toisessa hatturasia. Hän hyväksyi huoneen ja lupasi muuttaa heti. Uusi asukas oli hyvin puhelias, kertoi omistavansa suuren muotiliikkeen. Tavarat olivat tulipalossa joutuneet hukkaan, mutta hän oli saanut korvauksen yhtiöltä. Tulipa hän siveellisellä kuohumuksella maininneeksi siitäkin, että kaupungilla oli iltasin vaarallinen liikkua hävyttömien herrojen tähden, jotka eivät antaneet naisten kulkea rauhassa.
Olimme iloisia, kun saimme Sirkalle vakavahenkisen huonekumppanin, ja kun nainen lisäksi vaikutti sivistyneeltä, ei meillä ollut mitään häntä vastaan. Vuokran hän lupasi suorittaa kuukausittain tai viikottainkin, miten vain halusimme.
Käydessäni ensi kertaa vuokraa maksamassa huomautin tirehtöörille, ettei talo ollut lupausten arvoinen ja että kauhea vuokra saattaisi varattoman osakkaan perikatoon. Hän nauroi: talo oli joka suhteessa uudenaikainen, mutta jos tahdoin nähdä huonon talon, piti minun mennä katsomaan sille ja sille kadulle sitä ja sitä taloa. Hissi kyllä puuttui, mutta minä olin nuori kiipeämään. Mitä kylpyhuoneeseen tuli, niin oli Helsingissä riittävästi saunoja, eikä siis likaisena tarvinnut olla. Huoneiden kylmyyttä oli kovasti moitittu, mutta se tuli siitä, että keskuslämmitys alussa toimi epäsäännöllisesti; se vika kyllä korjaantuisi. Vuokrat eivät isännöitsijän mielestä olleet korkeat, ja ne vielä alenisivatkin pian. Lopputuloksena oli siis, että talossa asui kuin ruhtinas palatsissaan. Ei muuta kuin maksaa vuokransa täsmällisesti, silloin kaikki menee kuin rasvattu.
Samassa tilaisuudessa jouduin todistajaksi välikohtaukseen, joka herätti minussa pahoja aavistuksia. Olin aikeissa lähteä, kun sisään tuli mies, jonka kiihtyneestä puheesta eroitin sanoja sellaisia kuin "keinottelu", "huijaus", "petkutus". Samassa hän veti tukun papereita taskustaan ja heitti ne tirehtöörille vasten naamaa huutaen: "Tuossa ovat roskapaperinne!" Tirehtööri ei ollut toipunut hämmästyksestään, kun mies jo huusi ovelta: "Kaikkien roistojen kanssa pitää joutua tekemisiin!"
"Tämä juttu ratkaistaan raastuvanoikeudessa!" uhkasi tirehtööri.
Mutta mies oli jo hävinnyt. Katselin hänen hylkäämiänsä papereita ja huomasin ne kauhukseni kaivosyhtiön osakkeiksi. En malttanut olla kysymättä, olivatko kaivososakkeet arvottomia, kun mies oli ne pois heittänyt. Hän vastasi nauraen, että räyhääjä oli mielipuoli. Kysyin osinkoa; tirehtööri selitti, ettei ollut vielä päätetty, maksettaisiinko kymmenen vai viisitoista prosenttia. Hän oli ehdottanut kahtakymmentä.
Sirkan asuintoveri oli ollut meillä pari viikkoa, ja yhä salaperäisemmältä hän alkoi tuntua. Hän oli iltasin myöhään ulkona, toisinaan koko yön. Hän pyysi anteeksi, liikkeessä tehtiin ylityötä. Eräänä päivänä hänen hattukotelonsa äkkiä katosi. Aloimme pelätä pahaa, ja kun ei häntä toisenakaan päivänä kuulunut, soitin liikkeeseen, jossa hänen piti työskennellä. Sain vastaukseksi, ettei siellä ollut mitään tietoa sennimisestä henkilöstä.
Pian selvisi, mikä otus vuokralaisemme oli. Sirkka kertoi, että nainen eräänä yönä oli aikonut tulla kotiin humalaisen herrasmiehen seurassa, mutta kääntynyt takaisin huomatessaan hänen olevan hereillä. Kuinka me kauhistuimmekaan saadessamme tietää, miten läheisessä kosketuksessa Sirkka oli ollut katunaisen kanssa! Vähemmän merkitsi se, että hän hyväsydämisyydessään oli lainannut mokomalle neljäkymmentä markkaa muka aivan tilapäiseen tarpeeseen.