Olisinpa minä silloin koko maailman pylväs.
Vaan kuinka voit tuommoisia edes ajatellakaan, sitä minä en käsitä. Aivan toisellainenhan sinä ennen olit, mutta mikä on sitten miehen muuttanut, se on minulle selittämätöintä.
ANTTI.
Et tuntenutkaan sitä sisällistä ihmistä, joka minussa oli. Jumala on minussa muutoksen aikaan saanut monen koetuksen kautta.
KARI.
Sen kyllä huomaan, sillä näköpiirisi on kauheasti supistunut. Sinä olet mennyt kovin taaksepäin siitä, kun papiksi rupesit.
ANTTI.
(Kärsimättömänä.) Jaah, — taakse päin, taakse päin —
KARI.
(Keskeyttäen.) Niin, niin. Sillä etkö muista niitä aikoja yliopistossa, jolloin olit niin innostunut tähän uuteen suuntaan —