MÄKÄRÄ.
Niin minäkö?.. Papin takin.. Ehei toki!
ANTTI.
Nuttu kuin nuttu, pane vaan se päällesi.
MÄKÄRÄ.
No voi, voi! Jokohan uskallan? (Ottaa sen.) Mutta ei kai nyt pirutkaan uskalla tulla lähelle, kun minulla on papin takki. (Panee sen päälleen, kohottaa ruumiinsa suoraksi ja alkaa kävellä edestakaisin.) Nyt ei muuta kuin läpäsin kaulaan, etkö anna sitäkin? Hi, hi, hi! Eikö passaa .. ilmanhan minä vaan. (Huomattuaan Karin, joka lähestyy heitä.) kas tohtuori, kuulkaapas! (Juoksee Antin viereen, joka on istuutunut johonkin.) Eroitatkos nyt kumpi meistä on pappi, häh?
KARI.
(Tullessaan.) No joko Antti on niin pitkälle päässyt, että papin puvustaan luopuu?
MÄKÄRÄ.
Lähdenpä nyt nukkumaan, ei pirut vain uskalla unessakaan tulla, luulevat papiksi, he, he, he! (Alkaa mennä.)