ANTTI.
(Katsoo hänen jälkeensä.) Ainakin sopisi hän yhtä hyvin papiksi kuin minä. Nyt vasta alan käsittää puutteellisuuttani sillä sijalla. Minulla ei ole ollut aavistustakaan siitä minkälaisia pappien tulisi olla. Enhän minä ole sitä virkaa ollenkaan käsittänyt. Luulin kaikki olevan siinä, jos minä uskon että jumala löytyy ja teen mitä kirkkolaki papilta vaatii. Mutta, vaikka senkin tekisin, en olisi vielä alussakaan. Kyllä minun nyt täytyy myöntää että sinä Kari olit oikeassa: olen luullut itsestäni liika paljon. Minä olen taas ollut harhatiellä.
KARI.
Semmoiset miehet kuin sinä eivät koskaan pääse selvyyteen, ne harhailevat aina.
ANTTI.
Mutta jumalaa ja hänen töitänsä ei ole kenenkään helppo käsittää. En ainakaan minä ole häntä käsittänyt.
KARI.
Etkä ole käsittäväkään.
(KARI lähtee kävelemään aivan kanavan partaalle, ANTTI jää miettiväisenä istumaan.)