(Painuu aivan lähelle häntä.) Äiti, äiti, mikä sinua vaivaa?
ÄITI.
Minä olen turmellut koko tulevaisuutesi.
ANTTI.
Kuinka se olisi mahdollista?
ÄITI.
Koulun käynti on ollut sinulle vaan vahingoksi. Jos minä olisin edes aavistanut sitä, et olisi siellä päivääkään istunut. Kyllähän sitä minulle jo moni sanoi, vaan en uskonut, sillä siellä luulin minä sinun olevan paraimmassa turvassa, vaan se olikin kiroukseksi.
ANTTI.
Kiroukseksi ei koulun käyntini ole koskaan ollut, päin vastoin. Ja mitä semmoinen voitto olisi, jota ei taistelun kautta saada.