Jokos sinä sitten olet voiton saanut?
ANTTI.
En, enkä tiedä, jos sitä saankaan, sillä onhan epäilykseni jo mennyt niin kauas.
Se alkoi pienemmillä ensin ja kasvoi kasvamistaan, jota jo olin pelännytkin. Minä koettelin alussa taistella sitä vastaan, turvausin entiseen rukoilemiseen, mutta ei sekään auttanut .. aloinhan jo epäillä tuotakin, jota rukoilin, — mitä sitten enää oli jälellä.
ÄITI.
Epäillä häntäkin! Miksi, jumala, olet pojalleni tuollaisen koetuksen pannut, kun hän sitä ei kumminkaan ole voinut kestää. Mutta koettelemus saattaa toivon ja toivo ei anna häpeään tulla.
Oh, oh, … tuska kohoaa ruumiissani….
Mutta mitenkä sinun laitasi nyt sitten on?
ANTTI.
Ehken et jaksa enää kuunnella, olet heikko.