E-text prepared by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
KUNNANMIEHIÄ
Kirj.
KALLE KAJANDER
Porvoossa, Werner Söderström, 1899.
1.
Ollaan keskellä kesää, juhannuksen jälkeisellä viikolla. On ollut pitkältä poutasäätä ja etelätuulta, ja sen vuoksi on päivä heti aamusta helteinen, ilma kirkas ja kuiva, sellainen kuin se useimmin keskikesästä on meidän korkeilla kangasmailla, joissa kivensekainen hiekka vielä aamulla henkii edellisen päivän lämpöä ilmaan, eikä mikään yöllä jäähtynyt järven pinta levitä kosteutta ympäristöön.
Tosin on talon alla pieni suo ja kaitainen, kaislarantainen lampi, mutta suon on talon omistaja, Anton Jussila, ojittanut ja viljellyt. Vaan talon takana heti kohoaa tuhkakuiva nummi, joka pelkkää kanervaa ja pientä kuivaa mäntyä kasvaen siitä leviää pohjoiseen päin yhtä tasaisena peninkulman matkan.
Vaikka on vielä varhainen aamu, häärii Jussilan pihalla sentään jo miehiä paitahihasillaan. Mutta paidan hihat ovat hehkavan valkeat ja naama on miehillä pestynä ja siistittynä kuin kirkkoon hankittaissa, josta heti huomaa, etteivät he ole tavallisessa arkitouhussa. Ja punaisenkirjavissa pyhähameissaan ovat lypsäjätkin tarhassa, kulkien siellä helmat koholla, etteivät likaisi liepeitään, ja paljain jaloin, etteivät siistityitä kenkiään lehmänjälkiin astuisi. Ainoastaan yksi piioista on vielä ihan arkitamineissaan, sillä hän pesee, sukii ja hankaa olkitukolla kahta talon komeinta sarvipäätä, jotka ovat muusta karjasta erotetut ja ulkopuolelle tarhan aitaa kytketyt.
Miehet pystyttävät parhaillaan, toiset katolta köysillä vetäen, toiset maasta puskureilla työntäen pitkää riukua talon muhkean päärakennuksen päätyyn, ja komentoa pitää isäntä itse.