— Matti, mene paikalla sillä samalla hevosella noutamaan Syrjälän isäntä tänne. Jollei hän ole kotosalla, niin haetuta. Sano, että minulla on tärkeätä asiaa.
— Laputtaa annan Syrjälän nyt vihdoinkin. Suotta onkin siinä kitunut talossaan ja tuskin jaksanut korkojaan maksaa, puhuu hän emännälleen mentyään takaisin huoneelle. — Uuden isännän toimitan Syrjälään, sellaisen, joka ei yhtenään käy armoa anomassa ja köyhyyttään ruikuttamassa.
Hän puhuu emännälleen koko asian, mutta he arvelevat parhaaksi pitää sitä vielä toistaiseksi salassa.
— Kyllähän perästä kuuluu, sanoo hän. — Pane nyt mamma vettä kiehumaan, niin tekaisen tässä hiukan matkan päälle, ja onhan Syrjälällekin sentään annettava "pieni murheeseen", kun hän sieltä saapuu. Kunpa sinä olisit nähnyt kuinka me sinatöörin kanssa, näin juuri, tällä tavalla. Mutta vielä sinä sen kerran näet, sinäkin. Tulee hän meille joskus iltatotille ensi kesänä, siitä olen varma. Näkevätpähän vielä nämä saivartelijat täällä, millaisten miesten kanssa minä pidän seuraa.
— Mitähän Kappola tuumailee tästä, arvelee emäntä, hyvillään hänkin.
— Ahhah! sanoo Jussila käsiään hykerrellen. — Kyllä se häntäkin pistättää. Mutta minäpä näytän, että tulee se minunkin vuoroni kerran. Aatteles, että sinatööri oli kirjoittaa juuri samalle miehelle tästä asiasta, vaan minä ennätin parahiksi paikalle. Se oli onnen potku, sillä arvaathan, mitä tästä olisi tullut, jos asia Kappolan huostaan olisi joutunut. Luuletko, että hän kateudessaan olisi meille sellaista naapuria toimittanut. Ei se mieskään! Ja entä tämä Kartanon joukko täällä! Se siitä vasta oikein hämilleen joutuu. Hävyttömät! ettei heille kelpaa se minkä minä heille parhaaksi katson ja harkitsen.
— Syrjälä saa lähteä talostaan nyt, jatkaa hän kävellen edestakaisin permannolla. Se on hänelle parasta se. Minä tarjoan hänelle talosta sen, minkä hän on minulle velkaa. Tavaransa pahaiset pitäköön itse. Ja jollei hän siihen suostu, niin huomenna on uloshaku kuvernöörissä. Hs, mamma, kuules! Voinhan minä sinatööriltä ottaa hiukkasen enemmän, pikkuisen vaivani palkoiksi, hän kyllä jaksaa maksaa, mutta älä jumalan tähden avaa suutasi kenellekään. Tässä maailmassa täytyy olla tarkka, missä vaan voi.
18.
Koulun vihkiäiset ovat komeat, uudet väljät kouluhuoneet ovat kansaa täynnä. Ja kemut, jotka juhlan päätyttyä pidetään Jussilassa, ovat vieläkin komeammat. Ei ole sellaisia ennen kunnassa nähty, ei ole moni kutsuvieras sellaista kestitystä saanut parhaissa häissäkään, ja pyörälle se on panna monen jäykän pään.
— Katsos vaan sitä Jussilaa! Eipä näytä siltä että hän kitsastelisi, kuiskaillaan yleiseen. — Minkähän vuoksi häntä aina on morkkailtu ja hänen tuumiaan vastustettu. Ei tämä siltä näytä, että hän mitään omaan puoleensa vetäisi.