— Olkaa te iloisia miehet ja hämmentäkää lasejanne, hokee Jussila. — Ollaan iloisia ja sovinnossa kerran edes, kyllähän sitten taas riidellään. Mutta turhaan te riitelette, turhia kuluja itsellenne hankitte. Seuratkaa te vaan Kartanon pilliä, niin meneepä näihin oikeuden käynteihin lopulta koko kunnan kassa, menee vielä kassakaappikin. Silloin ne vasta oikein äyrit kohoavat, silloin sitä vasta köyhää koetellaan. Ja kenenkä sitten luulette ne hävinneet asianne korjaavan, kenen tarttuvan kunnan ohjaksiin? Minä en ainakaan sitä tee! Niin, niin, riidellään me vaan, mutta ollaan sentään tänä iltana ystäviä. Molskis, Tienhaara! Pistäpä sokeria lasiisi, sinä vanha Kaitala! Sinäkin silloin talvella huusit tuomiota minun päälleni, vaikka minä sinua aina olen täyspäisenä miehenä pitänyt, tahtoisit tehdä köyhän meistä, mutta se ei onnistu, ei se onnistu, sinä vanha Kaitala, sillä eihän oikeata asiata millään vääräksi saada.
— Niinhän tulin tehneeksi, mutta kukapa siitä nyt oikeastaan osaa viisas olla. Yksi sanoo yhtä, toinen toista.
— Kyllähän perästä kuuluu. Riidanpa teitte tästä koulustakin, mutta tuossa se nyt sentään seisoo, eikä siitä enää maahan painu. Ja nyt juomme sen harjaisia. Terve miehiä!
Kovin on Jussila riemastuneena tänä iltana ja hänen iloaan on vielä lisännyt sekin seikka, että hänen tyttärensä on aamupäivällä pidetyssä johtokunnan kokouksessa tullut valituksi uuden koulun opettajaksi.
Pari johtokunnan jäsentä oli tosin pannut sitä vastaan, koska hakijain joukossa oli ollut useita vanhempia, jo virassa olevia opettajia erinomaisen hyvillä todistuksilla, ja heidän mielestään olisi pitänyt valita joku niistä. Mutta silloin oli pastori pitänyt pitkän, vakavan ja sydämiin käyvän puheen, huomauttaen, ettei koululle monastikaan ole todellista hyötyä sellaisista opettajista, sillä vaikka he ovatkin eteviä kaikenmoisissa maallisissa asioissa, niin puuttuu heiltä juuri sen vuoksi usein tosi kristillisyys, niinkuin näidenkin todistuksista huomataan. Ja toisekseen ovat nuo "loistavat" opettajat niinkuin muuttolintuja. He kyllästyvät pian yhdessä kohti olemiseen ja hakevat yhä uusia, parempia paikkoja. Sellainen alituinen opettajain muutos ei liioin ole koulun todelliselle vaikutukselle edullista, paitsi sitä, että siitä on monta muuta harmia, kun yhtenään on virka avonaiseksi julistettava. Ja onhan se kunniakin seurakunnalle, että se oman nuorisonsa keskuudesta voi löytää niin kykeneväisen neitosen, kuin neiti Jussila on, tarvitsematta sellaista etempää etsiä.
Ja kun sitten vielä Mikkola, joka myöskin kuului johtokuntaan, oli noussut seisaalleen ja paukauttanut jyrkän amenen pastorin puheeseen, että "kyllä se niin on kuin pastori sanoo, ettei niistä liian etevistä opettajista ole koululle todellista hyötyä", niin olivat huomanneet erehdyksensä nekin kaksi, jotka ainoastaan hakijain todistuksia olivat tahtoneet panna vaalin perustaksi.
* * * * *
Viikkokauden kuluttua tuli vihdoin kirje, jota Jussila levottomuudella oli odottanut.
Sitä luki hän uudestaan ja yhä uudestaan koko iltapäivän. Kävi välillä katsomassa rillojaan, jotka kiireellä olivat uudestaan maalatut, ja koetteli, joko maali oli kuivunut. Pistäysi sitten talliin, missä hänen paras hevosensa oli viettänyt jo monta vapaapäivää pehmoisilla pahnoilla ja purrut kauraa.
Illalla maata pantua, kun tuli jo oli sammutettu, nousi hän uudestaan vuoteelta ylös ja sytytti kynttelin.