Tämä sattuu olemaan kotosalla ja sanoo rahaa olevan suokassassa, kun velkakirja vaan on kelvollinen. Ottaa sitten paperin Eenokilta, ja silmäiltyään sen loppuun hymähtää makeaan nauruun ja sanoo:
— "Vuodenpäässä", sepä lystikäs paikannimi! Eihän sellainen nimi kelpaa velkakirjaan, jota ei minun tietääkseni ole koko maassa. Vuorenpään kylää hän tietysti tarkoittaa, mutta täällä on muitakin muodollisia virheitä, nämä suokassan velkakirjat kun ovat tehtävät ylen tarkkaan, määrätyn kaavan mukaan. Takuut kyllä ovat kelvolliset näin pieneen summaan, mutta kirja on tehtävä uusi.
— Katsopa kelmiä, ja kaksi markkaa otti.
— Velkokaa rahanne takaisin.
— Kyllä se siellä taitaa pysyä, ja mikä pahempi, tästä on nyt uusi marssi hakemaan kirjan tekijää ja sitten takaisin taas ottamaan Ylimattilan puumerkkiä. Tulen pahahenki ja tukkaan kiinni, että piti noin könösti käymän, äkeili Jussi, ja kuka sen kirjan nyt lopultakin kohdalleen tekee! Eikä tässä olisi aikaakaan tyhjää hölkötellä.
— Eiköhän maisteri ottaisi tuota tehdäkseen, ehdottaa Eenokki, mutta kahta markkaa minulla ei enää ole.
— No minä teen, sanoo lautakunnan esimies vähän mietittyään, enkä ota siitä mitään. Ja takaankin vielä toisena, kun menette vaan hakemaan tänne kaksi kelvollista todistajaa. Pitäisi minunkin tällaiseen summaan kelpaaman, — vaikka eihän se taida muuten ihan lain mukaista olla, kun kassa on omassa hallussani. Mutta eihän tuossa maalta merelle jouduttane, ja taitaisi teilläkin olla rahoilla kiire.
Miehet ovat kovin hyvillään, kun saavat asian lopultakin luonnistumaan, ja jäävät vielä rahan saatuaan istumaan "maisterin" kamariin, joka heille antaa hyviä neuvoja, kuinka parhaiten käyttäisivät rahansa suoviljelykseensä.
Mutta Jussilasta pantiin yhteisestä tuumasta viesti kylälle kutsumaan kaikkia isäntiä ja emäntiä "rääpiäisille", kun juhlalaitoksista oli ylijäämää niin paljon, että sillä kyllä omankyläiset kestitsi. Ja Anton Jussila käytti parhaimman puhelahjansa ja mahtavimmat sanansa taivuttaakseen isäntiä puolelleen vastaisessa Vuorenpään koulujutussa.
Kesken rääpiäispäivällisiä, kun naapurit kaikki juuri istuvat pitkän kestipöydän ääressä ja isäntä itse sen yläpäässä, kutsuttaa hän yhtäkkiä Matin puheilleen.