— Nyt on tietysti hankittava uutta tilalle, kun vanhaa ei ole, mutta kenenkä luulette täällä huolta pitävän tällaisista asioista? lisää hän mahtavasti. — Vastustavatpa vielä koko tointa kun siitä kokouksen otamme ja koetamme heidän parastaan valvoa, saattepa nähdä sen.
— Mutta siinä ei auta nyt vastustaminen, päättää Mikkola. Jos niin sokeita kuntalaisten joukossa löytyy, ja ne voiton saisivat, niin ostamme omalla uhallamme, omaksi voitoksi tai tappioksemme. Suostutteko siihen?
Toiset suostuvat empimättä tämän jalon asian innostuttamina, jossa näkevien oli sokeita talutettava, ja päättävät Mikkolan kehotuksesta tilata rukiita jo etukäteen, koska ei ole enää aikaa siekailla.
— Minulla olisi rukiita tiedossani kohtuuhinnasta, jatkaa Mikkola matalalla, salavihkaisella äänellä. — Ja kuusisataa hehtoa niitä ainakin pitää ottaa. Ei vähemmästä puhettakaan näin suureen kuntaan.
— Niin, sanoo lukkari, — kyllä minä otan ne Mikkolan kanssa hankkiakseni kunnan laskuun ja myydään ne sitten tietysti ostohintaan. Sen verran vaan päälle, että me saamme vaivamme korvatuiksi.
— Tietysti, vakuuttaa Jussila. Te annatte vaan laskun vaivoistanne ja matkoistanne.
— Olisinhan minä voinut yrittää yksinänikin tätä, tehdä siitä ahväärin, sanoo Mikkola lopuksi, mutta siitä olisi tullut liian paljon vaivaa minulle yksityisesti, enkä olisi tahtonut näin kalliina aikana suuria voittojakaan ihmisparoilta ottaa. Ja kuka tiesi, ehkei ne yksityisen kädestä olisi menneet niin hyvästi kaupaksikaan. Varmempaahan on, että kunta rahoillaan välittää koko kaupan.
— Mutta jollei menisikään kuutta sataa hehtoa kaupaksi, niin mitä teemme lopuilla? arvelee Jussila. Eiköhän pitäisi etukäteen kysellä paljonko kukin tarvitsee.
— Niitä tarvitaan kuusisataa, inttää Mikkola. — Mihin luulet vähemmän riittävän? Tee kuulutus vaan, ensi pyhäksi kokous. Ja voithan siihen lisätä, että tulkoot silloin ilmoittamaan kaikki, jotka ovat tarpeessa. Ensi pyhäksi kokous, sillä tässä on kiire.
Ja he lähtivät miehissä kirkkoon, ja astuivat arvokkaasti kansan lävitse, joka ei aavistanut mitään siitä erinomaisesta huolenpidosta, joka näiden miesten mielissä oli heitä kohtaan herännyt ja tällä hetkellä tehnyt koko heidän ulkonaisen ryhtinsäkin tavallista vakavammaksi, kun he kaikin astuivat sakaristoon ilmoittamaan vielä papillekin ennen kirkonmenoa tästä tärkeästä toimenpiteestä.