— Aletaan kokous vaan, onhan se laillisesti ilmoitettu, päättää lukkari.
Jussila lukee kovalla äänellä viime sunnuntaisen kuulutuksen tästä kokouksesta, jota asian kiireellisyyden vuoksi ei ole ennätetty kahdesti julkaista, ja lausuu loppuun päästyään erityisellä painolla alla olevan nimensä.
— Sellainen on selvä kuulutus, sanoo hän. — Onko kellään mitään lausuttavaa siihen?
— Tarvinneeko tällaista kokousta pitää ollenkaan, epäilee muuan miehistä, Paukolan isäntä. — Ennättää sitä siementä vielä omastakin pellostaan saamaan.
— Mitä me kunnan rahoilla viljaa ostamaan, ellei menisikään kaupaksi.
Kyllä Paukola on oikeassa, arvelee eräs toinen kokoukseen saapuneista.
— Ja kuinka sitä tietää mennä ostamaan, kun ei ole kukaan pyytänytkään.
— No tännehän on juuri kehotettu saapumaan kaikkia, jotka ovat siemenen tarpeessa. Syyttäkööt itseään kun eivät ole tulleet, päättää Jussila.
— Mutta ehkeivät ne tarvitsekaan.
— Tarvitsevat kylläkin.
— Onhan täällä muutamia. Paljonko luulette tarvitsevanne te? kysyy lukkari.
— En jyvääkään minä, vastaa Paukola, — kylvän omilla.