— Onko vanhoja säästössä vielä? kysyy Jussila.
— Ei ole, mutta uusia tulee kun ennättää.
— Sitte on sama vaikka kylvätte hiekkaa peltoonne, naurahtaa Jussila, ja samaa mieltä ovat lukkari ja Mikkolakin.
— Omahan se on asiani.
— Eikö nämä toiset miehet ole tarpeessa? kysäsee Mikkola hiukan hämmentyneen näköisenä.
— Eipä tiedä. Voisihan tuota vähän ottaa, kun tietäisi hyviä saavansa.
— Hyviä tulee. Parasta Waasan ruista, raskasta ja itävää, menneen vuoden satoa, vastaa Mikkola tavallista kiireemmin.
— Merkitse Kukkonen paperille sinä, paljonko nämä miehet ottaisivat, komentaa Jussila.
Lukkari tekee työtä käskettyä, mutta paljonko ne muutamat miehet tarvitsevat!
— Ei oteta ollenkaan, iskee Paukola vastaan.