Kun näin oli päässyt asiassaan siunattuun alkuun ja nauttinut kahvikupin lieventävää vaikutusta, alkoi emännän rinta taas kohoilla entistä rauhallista menoaan.
Hetken päästä yhtyi pappi itsekin kahvipöytään ja kohta sen jälestä
Jussila.
Mutta jonkun päivän kuluttua luettiin paikkakunnan sanomalehdissä "muutamain valitsijain" lähettämä kirjoitus, jossa entiselle valtiopäivämiehelle annettiin hienosti siipeen, jotensakin siihen suuntaan, että hän olisi muka ruvennut herrain kätyriksi ja liehakoitsijaksi, eikä enää olisi mahdollinen edustamaan tuomiokuntaansa. Pitäisi olla itsenäisempi mies, joka todellisen vakuutuksen pohjalle laskee harkintansa. Ja sellaisena miehenä ehdotettiin vaaliin Anton Jussilaa, joka on kunnallisissa asioissa erittäin perehtynyt, tullut nykyään valituksi lautakunnan esimieheksi ym., ym., ja joka on paljon puuhannut kansan yhteisen hyvän eteen — joka on vallan pohjiaan myöten todellinen suomalainen talonpoika, ja sellaisena ehdottomasti parhaiten kansan todelliset tarpeet tajuaa.
14.
Huolimatta sanomalehdessä olleesta ylistävästä kirjoituksesta, jota Jussila säilyttää lukon takana niin kuin pyhää esinettä, tai jotakuta aarretta, ei hän kuitenkaan saanut vaalissa kuin kuusi ääntä. Kaksi hänen omista miehistään, juuri ne, joita hän oli alkanut epäilläkin, itsepintaiset juuttaat, joiden kanssa ei auttanut puhe eikä mikään, ne kaksi antoivat äänensä vastaehdokkaalle; ja niin on entinen edusmies vieläkin kerran tullut valituksi, tarjonnut valitsijoilleen komeat päivälliset vaalipaikassa ja pitänyt vielä evästyskokouksenkin.
— Jussila oli kyllä mennyt vaalipaikkaan nähtäville hänkin, tilannut kaupungista uuden mustan puvunkin aivan sitä varten, mutta ei ollut apua siitäkään.
Ja ylen karvaalla mielellä, vaikka suurena voittona pitäen jo tätäkin, ja hyvänä enteenä vastaisuudesta, päättää hän viimeisenä vaikuttimena tappioonsa olleen erään nimettömän kyhäyksen, joka heti häntä ehdottavan kirjoituksen jälestä oli ollut sanomalehdissä.
Siinä oli väitetty häntä liian vähän tunnetuksi, koko hänen ehdokkuuttaan "nurkkapatriotismiksi", ja mitä kaikkia vieraita sanoja ja "moskaa siinä oli ollutkaan, joista ei säällinen ihminen voinut saada minkäänlaista tolkkua", kuten Jussila oli sanonut. Hän oli silloin heti julmistunut ankarasti, "että sellaista painavat lehteensä, hävyttömät, puhumattakaan siitä hunsvotista, joka sen on kirjoittanut".
— Etteikö hän ole tunnettu, hän joka on järjestänyt maanviljelyskokouksia ja pitänyt puheita sinatööreille, hän, josta jo on lehdissäkin mainittu, jonka nimi on levinnyt kymmenessä tuhannessa Suomettaren numerossa yli koko maan, ja etteikö hänellä ole taitoa! Ei sitten kellään! Vai tuoko se on tunnettua ja kykeneväisyyttä, että saa tuhrituksi kunniallisesta ihmisestä tuollaisen pätkän haukkumasanoja lehteen. Mitä "nurkkapartioita" minä olen tehnyt, olenko minä kenen nurkkia nuuskinut? Tuollaiset kirjoittajat sen tekevät ja tuollaiset lehdet, oli Jussila kiljunut sanomalehti kourassa heti postin saatuaan omassa tuvassaan, niin että koko väki silmät suurina oli ihmeissään ällötellyt. Ja tuollaista lehteä minä olen tilannut ja kannattanut, oli hän lopuksi huutanut ja viskannut vihapäissään lehden kädestään.
Ja sitten oli hän heti komentanut hevosen valjaihin ja ajanut kirkolle. Lukkarille oli hän tullut ensiksi tulena ja tuiskuna, mutta kun ei tämäkään ollut ymmärtänyt mitä tarkoitettiin niillä "nurkkapartioilla", niinkuin Jussila kiivaudessaan yhä hoki sitä sanaa, olivat he yhdessä lähteneet pappilaan.