YHDEN AINOAN KERRAN
Novelleja
Kirj.
KALLE KAJANDER
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1911.
SISÄLTÖ:
Yhden ainoan kerran
Vainottu
Sattuma — sallima — kohtaloko?
Vaikea asema
Silmälasit
Kateus
YHDEN AINOAN KERRAN
Tiiveliin oli kesäksi tullut herrasväkeä Helsingistä, niinkuin niitten tapa on pyrkiä maalle virkistymään, vaurastumaan ja kokoomaan uusia voimia, että taas jaksaisivat talven siellä kaupunkinsa huminassa kuohua.
Taloa oli ensin kevätkesästä käyty moneen kertaan tutkimassa ja tarkastamassa. Oli käynyt vanha herrasmies ja lihava rouva, oli käynyt rillineniä nuoria herroja ja nauravia neitosia, oli tingitty ja hierottu kauppaa, sovittu maidosta ja voista ja maan tuotteista sekä pantu taksa hevoskyydeistä ja muusta palveluksesta. Ja kun vihdoin kaikki oli huomattu mukiin meneväksi, oli tultu suuressa joukossa ilon räiskeellä taloon, laulaen, nauraen, monenkirjavat pukimet, nauhat, harsot ja hetaleet rattailta hulmuten, ja tämä oli tapahtunut muutamaa päivää myöhemmin, kuin Tiivelin karja hännät sojossa oli ensi kertaa kirmaissut navetasta laitumelle.