Poika paha joutui hämilleen. Kirkonkylän kievarista oli häädetty ulos humalassa reuhaava ja rahansa juonut kulkusälli, joka sitten oli pyytänyt päästä vähäksi matkaa hänen rekeensä, poiketakseen tuttavaan taloon tien varressa. Mutta molemmat olivat nukahtaneet, ja niin oli sälli tullut perille saakka. Poika pelkäsi pahaa, jos isäntä saisi tietää.
— Ei se ole kuin joku uupunut jalan kulkija, joka tieltä pyrki rekeeni, vastasi hän.
— Sen sinä lurjus valehtelet. Olet yhtä suuri veijari kuin isäntäsikin.
Ajahan heti meidän pihaan.
— Johan tässä on hevonen riisuttuna, kyllä tämän muuten saisitte minun puolestani.
— Mutta teidän vieraskammariin en sitä laske, huusi Taneli hammasta purren, ja alkoi nyhkiä miestä reessä.
— Ylös, herra! Olette joutuneet väärään paikkaan. Ylös, ylös, hoi, herätkää! Olette väärässä talossa.
Mies väänsihen Tanelin avulla istuilleen ja koetti päästä reen syrjälle.
— Hah?
— Olette väärässä paikassa, kuuletteko.
— Ei tämä hullumpi paikka ole — kunhan olisi — —