"Kun Piltti kerää rahat, niin hän myös saa lähettää piletin ja kirjoittaa hartaan toivomuksemme kupparin pikaisesta saapumisesta", esitti ilmajokelainen.
"Kyllä minä kirjoitan. Nythän sitä rahaa onkin jo yli viisikymmentä dollaria! Kuka lisäisi vielä kaksi dollaria, että tulisi tasan kuusikymmentä?" kysyi Piltti, kun oli toimittanut keräyksen.
"Täällä on se puuttuva kaksi dollaria! Onhan se Kreeta minun vanha helluni, Ja joutaa hän tulla tänne pois sieltä Kainaaston loukolta, jossa tuskin saa enää yhdenkään kunnon miehen selkään imeä sarvia", innostui latvaheikkoolainen sanomaan.
"No, nyt on kirje valmis. Minä olen tämän kirjoittanut latvaheikkoolaisen nimessä, koska Kreeta kerran kuuluu olevan hänen vanha, hellunsa, niin ehkä hän sitte paremmin ottaa kutsumme huomioonsa. Jos voitte olla hetken hiljaa, niin minä luen tämän", huomautti Piltti ja alkoi lukemaan:
"Harbor, Ohio, heinäkuun 25 päivä 1882.
"Rakas ja aina muistossaoleva Kreeta: —
"Nyt minä lähestyn sinua Kreeta-kulta tämän paperin avulla pitkästä aikaa, ja saan ensiksi ilmoittaa, että minä olen terve muuten, mutta paha veri pakkaa nousemaan pitkin selkääni, ja sitä samaa Herran armolahjaa toivon sinullekin. Minä olen nyt lähettänyt sinulle piljetin tullaksesi tänne kultalaan. Saat hakea sen Vaasasta, Hulttiinin piljettitoimistosta. Kun tulet, niin muista ottaa ainakin parisataa kuppasarvea mukaasi, sillä täällä ei saa niitä ollenkaan. Katso, että ne ovat kyllin suuria. Olisi hyvä kun lähtisit heti kun olet saanut piljetin.
"Jääden odottamaan pikaista saapumistasi piirrän vanhalla rakkaudella,
"Latvaheikkoolainen."
"Se oli mainion hyvä!" kuului kuin yhdestä suusta kun Piltti oli lukenut kirjeen.