Miehet katselivat kysyvästi toisiaan silmiin. Vihdoin latvaheikkoolainen sanoi: "Tehkäämme kuten Stenroos käskee ja menkäämme työhön."
"Minä olen samaa mielipidettä, että menkäämme työhön ja juhlikaamme sitten kun kupparimme saapuu", kannatti laihialainen.
"Ja olkaamme huomenna kaikin raittiita!" lisäsi Iiska.
Miehet suostuivat menemään työhön ja pian olivat he laivassa. Työtä tehtiin yhtämittaa seuraava yö ja vielä sunnuntaina puoleen päivään saakka, jolloin laiva vasta tuli tyhjäksi.
Sunnuntai-iltana oli joka mies selvillä päin. Tavallisuuden mukaan pidettiin raittiuskokous. Kun pöytäkirja oli luettu, lausui Stenroos ihmeissään: "Mitä ihmeitä siinä mainittiinkaan! Ettäkö seura on pantu oikein istumaan kokouksen päätöksellä. Tämähän on hävyttömyyden huippu, että seura pannaan istumaan, kuten joku jauhomylly!"
"Minä esitän että pöytäkirja hyväksytään!" kiirehti Iiska.
"Minä kannatan!" vahvisti Teemu toivoen päästävän keskustelematta kiusallisen jutun johdosta.
"Seura sunnuntaihin saakka istumaan! Tämä on kummallisin päätös, mitä vielä eläissäni olen kuullut tehtävän. Panna raittiusseura istumaan määrätyksi ajaksi, että jäsenet saavat sillä aikaa juopotella!" ihmetteli Stenroos yhä.
Se kiusasi seuran jäseniä. Äänettöminä he silmiään mulkoillen kuuntelivat Stenroosin ripitystä.
"Tosiaankin, se on suurimman tyhmyyden todistus", sanoi Stenroos ja lisäsi: "Koska pöytäkirja on esitetty hyväksyttäväksi, niin olkoon sitten hyväksytty, mutta häpeällistä se on jälkeentuleville näyttää tällaista raittiusseuran pöytäkirjaa."