"Minä en tiedä sanoa, kun en tiedä laivan nimeä. Mutta perässä on aina tavallisesti enempi lastia", vastasi Stenroos.
"Olkoon pitkä tai lyhyt, kyllä me puolemme ruotsalaisilta pidämme, jos vaan yhtä monta miestä on joka reijällä", vakuutti kuurtanelainen.
"Jos saisi juoda 'piiriä' kuten ennenkin, niin sitten me varmasti pärjäisimme", sanoi Teemu ja lisäsi: "mutta kun meidän pitää juoda ryynivettä sensijaan kun toiset litkovat 'piiriä', niin se panee vähän epäilemään voittoamme."
"Niin, jos me emme pärjää siinä laivassa, niin sitten on juotavissa syy!" sanoi Iiska.
Tällä loppukeskustelulla oli vähällä kokous tulla päätetyksi. Stenroos ei järjestyksen miehenä sitä sallinut, vaan vaati hiljaisuutta, niin että kokous lopetettiin hyvässä järjestyksessä.
Seuraavana aamuna kun miehet menivät laivaan, huomasivat he heti tokan paasien hommista mitä oli tekeillä. Ensiksi olivat he jakaneet jokaiselle reiälle osansa siten, että liidulla oli merkitty kunkin joukkueen työosa.
"Te arvattavasti huomaatte, mitä on tekeillä ja käsitätte, että nyt on kysymyksessä kansallisuusmaine, jonkatähden minä kehoitan teitä jokaista viimeiseen asti ponnistelemaan. Jos me nyt voitamme tai häviämme, niin siitä riippuu tulevaisuutemme Ashtabula Harborissa", selitti Stenroos miehille ennenkuin työ alettiin.
"Suomalaisten on täytynyt vuosisatoja niittää ruotsalaisille mainetta, mutta nyt koettakoot hankkia sitä itse itselleen", puheli Piltti.
"Huomatkaa pojat, ettei ruveta ollenkaan hätäilemään, vaan pidetään tasaista ja yhtämittaista painostusta tämä päivä. Huomenna kun toiset ovat tehneet itsensä väsyksiin, niin me vain pykäämme. Sinä laihialainen rupeat koukkumieheksi tälle puolelle ja ilmajokelainen toiselle puolelle", kehoitti Mäki-Töyli.
"Sinä Teemu rupeat kohta kaivamaan pohjaan, että saadaan ruveta luomaan lattialta", ehdotti Piltti.