Ruotsalaisille oli vaihtunut jo seitsemän miestä. Suomalaisilla oli yhä samat miehet. Ilmajokelainenkin kun sai puoli tuntia istahtaa, oli taas kuin uusi mies. Yksi tunti on enää eineeseen ja suomalaiset jo puhdistivat lattiaa. Ruotsalaiset ovat hiljaisia, sillä heillä on pelkona jos irlantilaisetkin voittavat heidät.
"Hurraa for Finland!" huusi raumalainen kun "paketit" nousivat ylös. Suomalaiset voittivat irlantilaiset kolmella tunnilla ja ruotsalaiset, joitten päältä tokan supi oli veikannut lähes neljällä tunnilla.
"Me voitimme, mutta jos me olisimme juoneet olutta, kuten toiset, niin emme ainakaan olisi voittanut näin loistavasti", selitti Stenroos miehille.
"Siis tässä kilpailussa sai mainetta 'Hyvä Toivo' raittiusseurakin", sanoi Teemu.
"Se onkin ollut hullu usko, ettei tokkatyötä voi tehdä ilman oluen voimaa", lisäsi Piltti.
Kilpailu ei vielä päättynyt tähän, sillä tokkaherrain välillä oli tullut väitös mistä kansallisuudesta löytyy väkevin mies. Supitentti oli luvannut panna taas yhden ison ruotsalaisen puolesta veikkaa kaksisataa dollaria, ja tokan paasi vastasi suomalaisten puolesta mainittua summaa. Ashtabulan rautatieasemalla oli puntari, jota sai nostaa. Sinne lähdettiin koettelemaan voimia. Suomalaiset saivat itse valita väkevimmän miehen joukostaan. He valitsivat kälviäläisen. Hän ei ollut kovinkaan kookas mies, mutta hän oli miestä maasta asti ja tunnettu suurista voimistaan. Karstulainen, joka oli jättiläinen kälviäläisen rinnalla, otettiin varamieheksi, kun lähdettiin matkalle.
Ensiksi nosti irlantilainen seitsemänsataa paunaa. Ruotsalainen nosti vähän yli kahdeksansataa ja kaikki olivat sitä mieltä, että tuo pieni suomalainen ei voi nostaa niin paljoa. Hämmästys kuitenkin oli suuri kun hän nosti viisarit pystyyn. Tuhat paunaa! Sen enempää ei puntari voinut merkitäkään, joten ei kukaan tullut tietämään kuinka paljon suomalainen todellisuudessa olisi nostanut.
Tokan pääpaasi, joka veikkasi suomalaisen puolesta, sanoi: "Jos minä annan tuon ison suomalaisen nostaa, niin se nostaa koko puntarin tilaltaan pois."
Tokan supitentti, huomattuaan ettei suomalaista voita kukaan missään koetuksessa, tuli kädestä puristaen tervehtimään ensiksi kälviäläistä ja sitten Stenroosia lausuen: "Nyt minä, uskon, että suomalaiset ovat voittamattomia kaikessa."
Siitä päivästä lähtien on suomalaisten maine tokkatyössä ollut edellä muita.