"Aina se Hirvinen tapasi, ennenkuin kupittelemaan ruvettiin, ottaa pari hyvää ryyppyä, ja antoi se kupparillekin", vastasi Kreeta.
"Tästä asiasta ei pitemmältä keskustella, joka ei tahdo olla ehdottomalla kannalla, niin hän olkoon ulkona seurasta", lausui Stenroos ja löi päätöksen vahvisteeksi vasaralla pöytään.
Kukaan ei kumminkaan tahtonut erota seurasta, vaan yksimielisesti rehellisellä tavalla jatkettiin seuran toimintaa monta aikaa.
Huolimatta kapakoitsijain monista kätyreistä, rikkoneita ei ollut, uusia jäseniä vain tuli seuraan ja tämä suututti viinaporvareita siinä määrin, että he lähettivät erikoisen komitean tokkakomppanian offiisiin Clevelandiin pyytämään, että komppania erottaisi Stenroosin työstä pois. "Sillä ajalla kun Harborissa on ollut raittiusseura toiminnassa, on työ siellä sujunut paljon paremmin kuin silloin kun raittiusseuraa ei ollut olemassa. Näinollen me toivomme, että ruotsalaisten ja irlantilaisten keskuudesta nousisi samanlainen mies kun on Stenroos, silloin työ vasta menisi hyvin", vastattiin yhtiön taholta kapakoitsijoitten komitealle.
Jokainen voi kuvitella, minkä vaikutuksen se teki kapakkapuolueessa. Ihmeellistä oli kyllä, että eivät he panneet käytäntöön tehtyjä suunnitelmiaan Stenroosia kohtaan. Suomalaisten elämä näytti nyt Harborissa valoisalta. Juopuneita ei tavattu ollenkaan. Suomessa oleviin omaisiin se vaikutti vielä suuremmasti, sillä joka maksupäivänä lähettivät miehet ylijääneet rahat Suomeen.
"Vielä meiltä puuttuu jotain", lausui Stenroos eräässä kokouksessa. "Nähkääs, joukkoomme on ilmestynyt useita nuoria, jotka ovat rippikouluijällä, ja kun ei heidän vanhempansa katso asiaa vakavammalta kannalta, niin on meidän velvollisuus hankkia tänne pappi pitämään näille nuorille rippikoulua ja päästämään heidät Herranehtoolliselle."
Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti ja päätettiin heti kutsua eräästä lännen valtiosta pappi.
Jonkun ajan kuluttua pappi saapuikin, ja jo seuraavana päivänä alotti hän koulunpidon viidelle oppilaalle. Iltaisin piti pastori raamatunselityksiä, joissa hän toisinaan ankaralla tavalla tuomitsi raittiusseuraa. "Jumalan lapsi", hän sanoi, "ei tarvitse raittiusseuraa, sillä Jumalan käsi pitää hänet kapakasta pois, mutta jotka perkeleen kanssa ovat liitossa, heille kuuluu raittiusseura, ja te kaikki harborilaiset raittiusseuroinenne menette alimpaan helvettiin, ellette ajoissa tee parannusta. Jos te tahdotte nöyrtyä ja nauttia Herran pyhää ehtoollista, niin se on teille ainoa pelastus. Kuinka monta teistä, jotka olette täällä, tahdotte tulla pyhälle ehtoolliselle?" kysyi pastori.
Jokainen lupasi olla halukas siihen. Latvaheikkoolaisen, joka koko saarnan ajan oli itkenyt, nimitti pastori ikäänkuin seurakunnan esimieheksi ja käski hänen hankkia viinin ja leivän.
Seuraavana päivänä haki heikkoolainen yhden pullon portviiniä, ja kun leipää ei ollut sopivampaa, niin toi hän kaksi tusinaa "fraikeekiä", jotka leikkeli palasiksi.