"Mitäs ne 'skisas skotit' olis suomeks?" kysyi Teemu.
"Kas tässä on, tottapa nämä piisaa, vaikka jokainen ottaisi kaksi suullista", sanoi latvaheikkoolainen astuessaan sisään mukanaan viisi pulloa viiniä.
"Kyllä synnillä lähdettiin, kun nuokin juodaan!" ilkamoi Iiska, viitaten raumalaista kanssaan ulos.
"Ei tiedä kuinka suuret synnit tuolla kupparilla on, sattuu, niin menee yksi pullo tykkänään sille", sanoi kuortanelainen.
"Ja ne synnit, joita latvaheikkoolainen te Mikkoskan kanssa, niihin menee toinen pullo", jatkoi laihialainen.
"Hiljaa Mikkoskasta! Hän oli tosiuskovainen nainen. Paha vain, että hän täältä lähti pois", nuhteli latvaheikkoolainen laihialaista.
"Kuuleppas mitä sanon sinulle. Minulla on esitettävänä sinulle pieni kepponen tässä ehtoollisjutussa", lausui Iiska ulkona raumalaiselle. "Näetkös", jatkoi hän, "me haemme kuusi pulloa hyvää wiskiä, ja yöllä kun kaikki nukkuu, tyhjäämme nuo heikkoolaisen hakemat viinipullot ja täytämme wiskillä, nähdäksemme minkä vaikutuksen ehtoollinen tekee."
"Sen totisesti teemme. Minä menen illalla hakemaan wiskin ja yöllä vaihdetaan se viinipulloihin", vastasi raumalainen.
Kun ehtoollispäivä tuli, laittoi latvaheikkoolainen rippihuoneen kuntoon. Pieni pöytä toisella puolella huonetta, jolla oli lautanen kukkurapäässä 'fraikeekin' palasia ja Piltin tinerpeili niin kirkkaana, että sen kupeilla helposti näki kuvansa.
Rippisaarnassa ei pastori ollut huomauttamatta, miten Suomessa usein mentiin ripille viinanhimossa, ja kun viiniastia saatiin huulille, niin sitä piti saada juoda niinkun kaljaa.