"Niin, enhän minä! Ajattelin vain, että jos hän antaisi vaikka edes vähän maistaa, niin olisin ilmaiseksi imenyt selkänsä sarvia täyteen", vastasi Kreeta lipoen huuliaan nähdessään pullon väkevää.
"Mutta mitenkä ihmeellisesti tuo latvaheikkoolaisen viini oli niin voimakasta? Se oli kuin väkevää wiskiä", ihmetteli kuurtanelainen.
"Se ei muuta ollutkaan", vakuutti laihialainen.
"Oli nyt mitä oli, mutta täällä on ryyppy vielä joka miehelle ja Kreetalle kaksi! Kas tässä Kreetalle!" sanoi Iiska tarjoten Kreetalle tinerpeiliä.
"Ääh! Jopas se olikin väkevää rippiviiniä", ihmetteli Kreeta.
"No toinen kerta vielä! Ei se jyrinä sieltä vatsasta niin vähällä lähde", kehoitti Iiska.
"Yh, hyh, hyh, kun on väkevää! Kyllä tuolla luulisi vatsan paranevan", lausui Kreeta hytkähdellen koko ruumiiltaan.
"Mutta, mitä se olisi miehet, jos pantaisiin taasen raittiusseura viikoksi istumaan, kun Stenrooskin on Eriessä, ja haettaisiin muutama pullo lisää tuota rippiviiniä", esitti raumalainen.
"Hiljaa semmoisista! Tässä on menty jo liiankin pitkälle. Kyllä tämä vielä on edessämme", vastasi Mäki-Töyli.
"Latvaheikkoolainen tästä on edesvastuussa. Hän se viinin asemasta hankki wiskiä ehtoollistarpeiksi", selitti Iiska.